Käyttäjä7437

Ystäväni mies on virolainen ja kunnollisempaa saa hakea. Ei ryyppää ja on äärettömän eläinrakas.

Kiltti ja rehellinen. Hänen elämänohjeensa on :"Minä en kysy, mistä tämä johtuu. Minä kysyn, kuinka voin auttaa"!

Olen pelastanut minut monesta kauheasta tilanteesta aivan hyvää hyvyyttään.

Komea, puhdas, tyylikkäästi pukeutuva, autot säihkyvät ja tärkeintä kaikesta ; tosi hyvä huumorintaju.

On kolme. Yksi dipl.urkuri ja proffana Sibelius Akatemiassa. Toinen jättäytyi kotirouvaksi. Kolmas luki lisäksi papiksi.

Susanna Kosket å ja Leena Harkimot. Turkiksilla Linnan bileissä leuhkivat ja köyhien kyykyttäjät.

Tätimäiset viivasuu tiukkapipot.

Stadista ja tarkemmin Vanhasta Eirasta Merikadulta.

Minun mieheni kuoli 41 vuotiaana sappirakon tähystysleikkaukseen. Oli eläinlääkäri eläintarhassa ja sairastui keväällä, jolloin syntyy paljon pentuja eläimille. Suurin osa eläintarhan eläimistä on niin degeneroituneita etteivät voi synnyttää normaalisti vaan niille pitää tehdä keisarinleikkauksia.

Leikkaussalin leikkauspöydän pumppumekanismi oli rikki eli sen korkeutta ei voinut säätää.

Tämä tarkoitti sitä, että kun valtavan lumileopardin synnytys oli lähestymässä, tiesimme, että se oli nostettava leikkauspöydälle. Siksi mieheni valitsi itselleen tähystysleikkauksen, koska toipuisi operaatiosta nopeammin.

Meidän kaverimme piti leikata hänet Hiltonissa. Kuitenkin lääkäri sairastui sikotautiin ja mieheni sai nuoren kandin suorittamaan tähystysleikkausta. Tämä kokemattomana oli tökkäissyt voimalla tähystysputken, sillä seurauksella, että pahoin tulehtunut sappirakko repesi. Kaikki happoon verrattava sappineste valui vatsaonteloon.

Mieheni kitui vahvan sydämensä ansiosta kaksi viikkoa sairaalassa ennenkuin kuoli pois.

Ne eivät ole mitään rutiinileikkauksia, koska miehellenikin oli hengenvaarallinen.