Käyttäjä7437

Kyllä on raukka. Vielä kehtaa valehdella toisten naisten jahtaamisen lisäksi. Älä vaan anna helpolla anteeksi.

Pelkään, että kuitenkin annat hänelle uuden mahdollisuuden ja tulet saamaan vielä pahemmin henkisesti turpiisi.

Et ole tuon kärsimyksen arvoinen.

Syön samoja ruokia, kuin nuorena ja liikun yhtä paljon. En siis harrasta mitään liikuntaa vaan ihan, mitä kotitöissä ja bussipysäkille kävelyissä tapahtuu.

Jos huomaat, ettet mahdu lempivaateisiisi, niin pidä pari vesipäivää. Siitä se lähtee. Tsemppiä.

Syvä osanottoni pohjattomaan suruusi.

Ymmärrän tuskasi niin hyvin. Minulta kuoli viime kesänä rakas Iris kissani 28-vuotiaana. Se oli, kuin olisi menettänyt pikkusisaren tai tyttären. Olen erakko ja asuimme aina vain kahden.

Se lohdutti ja kantoi hennoilla olkapäillään vaikeitten elämänvaiheittemme suruja.

Katso kiltti Youtubesta Rainbowbridge videoita. Niistä saat lohtua.

Sinun pitää nyt kuitenkin jaksaa, ihan vain lohduttaaksesi jälkeenjääneitä kissasi kavereita. Koska nekin surevat.

Suru ei lopu koskaan, mutta muistele ja vaikka kirjoita ylös ihanimpia ja hauskimpia yhteisiä muistojanne.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä7437 kirjoitti:

No, on. Aivan yllättäen kahteen samanaikaisesti eli nyt tässä onkin taiteilemista, kun ovat mustiksia toisilleen.

Toisen miehen olen tuntenut jo kouluajoilta ja toisen noin kolme vuotta.

Ihana tilanne, mutta en oikein uskalla edetä. Enkä toisaalta edes tiedä, miten etenisin.

Onko ideoita ?

Miten tuo kouluaikojen mies? Oletko koskaan tuntenut vetoa häneen ennen kuin nyt? Osaatko sanoa miksi nyt yhtäkkiä hän alkanut kiinnostamaan?

Ollaan tunnettu kymmenvuotiaasta eikä siinä iässä nyt ainakaan rakastuttu. Ei edes ihastuttu. Nyt hän neljä vuotta sitten tuli neuvonantajakseni, siis ei palkollisena vaan ystävänä.

Kerran huomasin, että punastuu, kun puhuu kanssani. Ajattelin, että mikäs tota vaivaa, onko kipeä, kuumeessa tms.

Mutta sitten alkoi lähetellä txt, että olen rinnallasi elämiemme loppuun asti jne. Ystäviltään sitten myös olen alkanut kuulla, että X, kuule tykkää susta ihan hirveästi eikä muusta osaa enää puhuakaan, kuin sinusta.

Mulla on paljon ranskalaisia miehiä, mutta ihan vain kavereina. Ovat tulleet hevosharrastuksen kautta ja ranskalaisista discoista ym. Ihan kivoja ja fiksuja. Ovat paljon optimistisempiä, kuin minä.

Älykkäitä, nopeasanaisia aika kivan näköisiä.

Sen olen huomannut, että jos olisin ollut romanttisempaan kaveruuteen taipuvainen, niin eivät olisi panneet pahakseen. Koko ajan ovat käyttäytyneet kuitenkin herrasmiesmäisesti, eikä mitään edes hienovaraisia ehdotuksia ole esiintynyt.

Kuitenkin ne katseet ja hymyt sulattavat toisinaan minunkin sydämeni.