Käyttäjä7437

Aion kokeilla elämistä brittiläisenä. Mitä brittien elintapoihin kuuluu?

Viiden tee. Englantilainen aamupala. Sydämen asialla. :D Olen tosissani. Aloitan elämään brittiläisenä huomenna.

Teen varmaan syntiä kun myönnän, että prinsessa diana ei vastaa kauneusihannettani

Täällä palstalla näkee usein hehkutusta Dianan kauneudesta, ja joka kerta täytyy mennä googlesta katsomaan että muistanko nyt väärin minkä näköinen nainen oli? Nätti on kyllä, mutta mistä on tullut se jumalaton ylistys? Luonne heijastuu ulkonäköön?

Tarvitsen juhlavan vegaanisen pastasalaatin ohjeen

Olen jo kokeillut tätä: https://chocochili.net/2015/06/etela-amerikan-perunasalaatti/ ja mielestäni tuo oli todella hyvää, mutta tajusin, että suuri osa ihmisistä ei pidä pavuista. Mikä olisi sellainen proteiini, joka maistuu kaikille? En ole keksinyt muuta kuin Muu-pyörykät. Härkistä en laittaisi, se tuppaa aina "häviämään" ruokiin. Vai pitäisikö juhliin ajatella salaattibuffaa, josta kaikki voivat ottaa mieleistään?

Mitä wanhoja asioita kaipaat tai haluaisit kokea (ajalta ennen kuin synnyit)?

Itse tunnen suurta kaipuuta vanhanaikaiseen maaseudun kyläelämään heinätöineen, vaikka tiedän että elämä oli tuolloin monin tavoin myös kovaa. Jotenkin vain kaipaan sitä yksinkertaisuutta ja ehdottomuutta, omin käsin tehtävää työtä ja sitä että perheenjäsenet olisivat lähellä, eivätkä hajallaan ympäri maailmaa. Mitä vanhoja asioita kohtaan sinä tunnet selittämätöntä kaipuuta tai mitä haluaisit tuoda takaisin? Ei tarvitse olla realistista :)

Oliko yhteen muuttaminen kriisi?

Mietin, olenko minä jotenkin erikoinen tai onko suhde vaan väärä, kun yhteen muuttaminen on aiheuttanut sisäisen kriisin.

Tuntuu, ettei omaa aikaa ole ollenkaan. Mies keskeyttää kun haluaisin lukea tai puuhailla omiani. Mies kuuntelee hänen musiikkiaan ja hänen ohjelmiaan. Pitäisi olla olkapäänä jokaisessa työasioiden käänteessä vaikka itse olisi eri mielentilassa. Kaipaan yksinoloa.

Onko tämä yleistä? Vai enkö vain sovi yhteisasumiseen?

Olen nainen ja inhoan sukupuoltani

En pidä niistä asioista, mitä naiseus edustaa pahimmillaan. En pidä keskivertonaisille tyypillisestä tavasta ajatella (sekavaa, epäloogista, pieniin yksityiskohtiin takertuvaa). Minua inhottaa kateellisuus ja liiallinen riippuvaisuus muiden naisten mielipiteistä. Minua ei kiinnosta lainkaan itseni laittaminen ja kaunistautuminen. Laittelen itseäni vain sen minimimäärän, mitä tarvitaan siihen, etten juurikaan erotu katukuvasta.

Haluaisin olla itse heteromies ja olisin aika sovinistinen sellainen. Haluaisin vaimon, joka tekisi minulle ruoat, siivoaisi asuntoni ja antaisi hellyyttä ja seksiä. Itse tekisin raskaammat hommat ja toisin leivän taloon. Nyt en voi olla kuin yksin, kun olen syntynyt naiseksi.

Tiedän, että osa naisista on erilaisia, mutta haluaisin olla se elokuvien sankari, joka sitten saisi palkinnokseen lopussa kauniin naisen. Haluan olla itse se tekijä, en se vikisijä. Mitä ajatuksia aloitukseni herättää? Voivatko kaltaiseni ihmiset löytää ihmissuhdetta koskaan?