Käyttäjä7437

No, ei kyllä kovin kivalta kuulosta. Toisaalta oli reilu, kun kertoi, että olivat jutelleet. En kyllä uskoisi, että oli eka kerta eron jälkeen ja uskon, että kun puheyhteys nyt on auennut, niin tulevat soittelemaan jatkossakin.

Mielen valtaavat molemmilla ne ajan kultaanåmat muistot ja vanha suola alkaa ja ottamaan.

Ole varovainen ja tarkkaile tilannetta. Se saattaa muuttua epäeduksesi.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini tarkkaili usein mun syömisiä ja liikkumisia. Koskaan ei olisi saanut syödä herkkuja, paitsi yhteisesti tarjottuja jälkiruokia (jotka nekin usein raivoterveellisiä, kuten kesäkurpitsakakkua vähärasvaisen rahkan kanssa). Liikunnan suhteen ainoa riittävä olisi varmaan ollut jokin tavoitteellinen liikuntaharrastus, mutta mua ei oikein ne kiinnostaneet, vaikka paria lajia harrastinkin. Äiti myös huomautti joskus suoraan, että nyt olet tainnut lihoa.

Ymmärrän, että äiti toimi rakkaudesta ja terveellisyys on oikeastikin tosi tärkeä asia. Mutta osittain hänen toimintansa seurauksena en vieläkään oikein hahmota, miten paljon herkkuja "saa" syödä ja miten paljon tulisi liikkua. Sama painoni kanssa. Se on aina ollut helposti normaalipainon rajoissa, mutta tuntuu että sitä on aina liikaa.

Toivottavasti en jatka samaa omille lapsilleni, vaan lempeästi kannustan kokeilemaan ja omalla esimerkillä pystyisin näyttämään terveellisiä elämäntapoja, joihin kuuluu myös ajoittainen herkuttelu. Onneksi vielä ei ole lapsia, koska omassa toiminnassa on vielä kehitettävää ja omissa tavoissa ja ajattelumalleissa muutettavaa.

Sivuhuomiona se, että musta on ollut hauskaa huomata miten monen lapsuuden kurjiin hetkiin kuului marjastus, ja että marjat saisi kaupastakin. Ymmärrän tavallaan, mutta miettikää nyt millaisia aarteita metsä on pullollaan täysin ilmaiseksi! Kaikilla ei tietenkään ole aikaa/terveyttä/kiinnostusta poimia omia marjojaan, mutta jos niitä kuitenkin tykkää syödä, niin kannattaisi mun mielestä edes harkita itse poimimista :) Parhaimmillaan siitä saa kivan koko perheen metsäretken, jos ei olla liian tavoitteellisia.

Tämä oli niin ihanasti kirjoitettu, että piti lukea monta kertaa uudelleen. Varsinkin sana raivoterveellinen on erittäin kiehtova.

Kiitos 🌸🌼⚘

Kiitos Ap. En tiennytkään, että magnesium auttaa myös stressiin. Otan sitä aina ennen kaupoissakäyntiä, koska saan sen jälkeen karmeita suonenvetokohtauksia jalkoihin.

Muuten onko kenelläkään teistä suonenvetoja sormissa ?

Sen on kauhean tuskallista ja on kumman näköistä, kun sormet hajottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä neuvoja. Mutta liiasta määrästä magnesiumia yhtäkkiä voi tulla vatsaongelmia. Joten vähemmän aluksi kerrallaan. Mitähän muita vitamiini- tai mineraalipuutoksia suomalaisilla voi olla?

D-vitamiini varmaan yleisin?

AP

Uskoisin, että seleeni myös. En kyllä sitä syö, kun jotenkin olen sille allerginen tai ainakin tulen siitä hyvin kipeäksi. Sama on sinkki.

Vierailija kirjoitti:

Käytän kärsimyskukkauutetta (mm. Sedix, Relaxor Forte).

Kärsimyskukkauute auttaa todella. Kiitos, kun muistutit.

Ap.

Kai tajuat, että vaikutus luontaistuotteista ei ala heti vaan minimi kahden viikon kuluttua, kun sitä on elimistössä tarpeeksi.

Älä luovuta helpolla vaan malta odottaa.

Listassasi oli tauriini. Lopeta heti sen käyttö. Se vain kiihdyttää ahdistusta. Ei ihme, että sulla on kurja olo.