Käyttäjä7437

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini tarkkaili usein mun syömisiä ja liikkumisia. Koskaan ei olisi saanut syödä herkkuja, paitsi yhteisesti tarjottuja jälkiruokia (jotka nekin usein raivoterveellisiä, kuten kesäkurpitsakakkua vähärasvaisen rahkan kanssa). Liikunnan suhteen ainoa riittävä olisi varmaan ollut jokin tavoitteellinen liikuntaharrastus, mutta mua ei oikein ne kiinnostaneet, vaikka paria lajia harrastinkin. Äiti myös huomautti joskus suoraan, että nyt olet tainnut lihoa.

Ymmärrän, että äiti toimi rakkaudesta ja terveellisyys on oikeastikin tosi tärkeä asia. Mutta osittain hänen toimintansa seurauksena en vieläkään oikein hahmota, miten paljon herkkuja "saa" syödä ja miten paljon tulisi liikkua. Sama painoni kanssa. Se on aina ollut helposti normaalipainon rajoissa, mutta tuntuu että sitä on aina liikaa.

Toivottavasti en jatka samaa omille lapsilleni, vaan lempeästi kannustan kokeilemaan ja omalla esimerkillä pystyisin näyttämään terveellisiä elämäntapoja, joihin kuuluu myös ajoittainen herkuttelu. Onneksi vielä ei ole lapsia, koska omassa toiminnassa on vielä kehitettävää ja omissa tavoissa ja ajattelumalleissa muutettavaa.

Sivuhuomiona se, että musta on ollut hauskaa huomata miten monen lapsuuden kurjiin hetkiin kuului marjastus, ja että marjat saisi kaupastakin. Ymmärrän tavallaan, mutta miettikää nyt millaisia aarteita metsä on pullollaan täysin ilmaiseksi! Kaikilla ei tietenkään ole aikaa/terveyttä/kiinnostusta poimia omia marjojaan, mutta jos niitä kuitenkin tykkää syödä, niin kannattaisi mun mielestä edes harkita itse poimimista :) Parhaimmillaan siitä saa kivan koko perheen metsäretken, jos ei olla liian tavoitteellisia.

Tämä oli niin ihanasti kirjoitettu, että piti lukea monta kertaa uudelleen. Varsinkin sana raivoterveellinen on erittäin kiehtova.

Kiitos 🌸🌼⚘

Kiitos Ap. En tiennytkään, että magnesium auttaa myös stressiin. Otan sitä aina ennen kaupoissakäyntiä, koska saan sen jälkeen karmeita suonenvetokohtauksia jalkoihin.

Muuten onko kenelläkään teistä suonenvetoja sormissa ?

Sen on kauhean tuskallista ja on kumman näköistä, kun sormet hajottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä neuvoja. Mutta liiasta määrästä magnesiumia yhtäkkiä voi tulla vatsaongelmia. Joten vähemmän aluksi kerrallaan. Mitähän muita vitamiini- tai mineraalipuutoksia suomalaisilla voi olla?

D-vitamiini varmaan yleisin?

AP

Uskoisin, että seleeni myös. En kyllä sitä syö, kun jotenkin olen sille allerginen tai ainakin tulen siitä hyvin kipeäksi. Sama on sinkki.

Vierailija kirjoitti:

Käytän kärsimyskukkauutetta (mm. Sedix, Relaxor Forte).

Kärsimyskukkauute auttaa todella. Kiitos, kun muistutit.

Ap.

Kai tajuat, että vaikutus luontaistuotteista ei ala heti vaan minimi kahden viikon kuluttua, kun sitä on elimistössä tarpeeksi.

Älä luovuta helpolla vaan malta odottaa.

Listassasi oli tauriini. Lopeta heti sen käyttö. Se vain kiihdyttää ahdistusta. Ei ihme, että sulla on kurja olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on vähän ohis, mutta minulle (varakkaalle, ja keskiluokan kuplassa eläneelle) oli järkytys tajuta Egyptissä köydessäni se yhteiskunnan tuen puute ja järkyttävä köyhyys niillä köyhillä.

Olin tutustumassa egyptin kuuluisiin kohteisiin ja hieno matka olikin. Muinainen egypti on aina ollut minusta valtavan kiehtovaa.

Meidän oma, yksityinen opas vei meidät käymään myös jossain pienessä lastenkodissa. Järkytyin.

Rahani ja hyvinvointini on sitten alkanut häiritsemään jotenkin. Se vaan jäi niin mieleen.

Toki avustin siinä ja silloin. Mutta kun tietää sen korruption ja yläluokan niin sinne vaan ei VOI lähettää suoraan rahaa.

Haluaisin auttaa konkreettisesti.

Eikö teillä kivaa-tavallista-elämää-eläjät tule tällaisia mieleen?

Kehitysmaissa ja kehittyvissä maissa on niin isot ongelmat, että ihminen ei voi ajatella niitä päivittäin. Palveluskunnan asioissa lähinnä, maksaa kunnon palkkaa, kohtelee hyvin, pyrkii auttamaan elämässä eteenpäin. Hyväntekeväisyydessä ei kannata luottaa kuin suuriin ja tunnettuihin järjestöihin. Esimerkiksi lastenkoteihin voidaan tuoda lapsia, vaikka näillä olisi vanhemmat, siis rahanansaitatarkoituksessa. Egyptistä en tiedä mitään, mutta monissa muissa maissa. En antaisi rahaa pieniin hyväntekeväisyyskohteisiin, jos en itse tunne henkilöitä, jotka ovat siinä mukana.

Tuosta avun antamisesta: minä taas en nimenomaan halua antaa rahaa ”suuriin ja tunnettuihin” järjestöihin koska a) niillä on jo rahaa ja b) varoista menee älytön osa ihan vaan niiden organisaation ylläpitoon. Toimistot ja assistentit ja autot ja jonku yhteiskunta-suhteet-johtajan palkkaan!

Haluaisin ihan konkreettisesti viedä avuksi vaikka silmälaseja, kenkiä, siistejä vaatteita, hyviä kehittäviä värikkäitä kirjoja. Minulla olisi varaa lentää , sanotaan nyt vaikka Aleksandriaan ja viedä sinne ihan vaan selkeesti tavaraa, avuksi.

Ajattelen näitä usein.

Muistan lapsena kun näytettiin palestiinalaisia jossain leirissä, niin se jäi mielern . Vaikka en 70-luvulla edes tiennyt mikä/missä se on.

Nyt tajusin että ne asuu siellä vieläkin, uusi sukupolvi.

Eikö me voitais viedä sinne jotain koulutarvikkeita? Että kaikki vois oppia koulussa? T

Minä en ihmisistä piittaa. Heillä on tarpeeksi järjestöjä pitämässä puoliaan.

Ostan löytöeläintaloille suoraan vähän parempaa eläintenruokaa, leluja, huopia ja lääkkeitä.

Eläimet ovat viattomia, eivätkä koskaan tee kenellekään pahaa, kuten lapset kasvaessaan.

Eläimet ovat kaikkein vähäosaisempia ja sorrettuja.

Auttakaa niitä.