Käyttäjä7437

Mistä voi saada apua, jos ei jaksa mitään?

Ollut monenlaista todella rankkaa asiaa elämässä viime vuosina. Ne tuhonneet jotenkin jaksamisen. Tuntuu, että en jaksa enää oikein mitään, vaikka haluaisin. Olen vain lopen uupunut kaikkeen, aivan kaikkeen. Olen tehnyt masennustestejä, mutta en niiden mukaan ole masentunut enkä tunne itseäni masentuneeksi, tunnen vain että olen aivan loppu. Olen työtön (akateemisesti koulutettu kylläkin, mutta edellinen oman alan työ päättyi) eli mitään työterveyshuoltoa ei ole. Mistähän voisi saada apua tähän, että ei jaksa yhtään mitään enää?

Tiukka kysymys: voiko mies ja nainen olla koskaan pelkkiä ystäviä?

Niin, miten on?

Miespuolinen ystävä jätti kaverisuhteet viestillä

Olin nähnyt miespuolista ystävääni pari kertaa viime kuussa ja puhuneet elämässäni olevasta vaikeasta asiasta, lapseni sairaudesta joka keväällä tuli ilmi.
Aiemmin minun ja tämän miehen välillä on ollut kiinnostusta, mutta emme koskaan tehneet mitään ja hän alkoi seurustella. Tästä on jo monta vuotta., olemme sittemmin normaalisti nähneet, soitelleet ja laittaneet viestiä.

Lapsella on ensi viikolla lääkäri ja asia jännittää kovasti. Yritin soittaa kaverimiehelle (oli sanonut että voin soittaa vaikka 24/7, en ole soittanut), ei vastannut. Eikä palannut millään muotoa asiaan.

Nyt yhtäkkiä mies laittoi tekstarin, että hän on mies, ei terapeutti ja että tarvitsen terapiaa. Että emme koskaan ole olleet ystäviä emmekä ole missään väleissä.

Vastasin olevani hämmentynyt. Mies soitti ja sanoi että ei halua minua elämäänsä, ei valitse minua, ei ole elämässäni.
Minä puolestaan sanoin että onpa ajoitus, mieti hieman mitä tässä on meneillään - välit poikki kesken hirveän elämäntilanteen!
Johon hän tuumasi että ei se haittaa, ei hän tässä ole mitään tehnyt kun ei ole mitään mitä panna poikki.

Olen puulla päähän lyöty! Mikä saa ihmisen toimimaan noin?

Kaksi kertaa keskustelimme asian tiimoilta ja hän oli empaattinen. Nyt meillä ei kuulema ole välejä emmekä ole ystäviä, emme kuulema koskaan ole mitään olleet.

Oloni on surullinen ja hämmentynyt. Mitä tähän voi enää sanoa?

IL: Outi ja Tiia ovat aikuisia naisia, jotka eivät ole koskaan seurustelleet

https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/cd09eaee-8750-46c4-a943-b08d98e912e0 (IL Plus-juttu)

Ainakin toiselle olisi helppo kertoa, mitä voisi tehdä paremmin, jotta kumppani löytyisi helpostikin. Tiia onkin jo luovuttanut ja verhoaa asian tutulla setillä "en edes halua".

Sanattomat sosiaaliset normit - kertokaapa niitä!

Olen diagnosoimaton, mutta Asperger-piirteinen ja haluaisin oppia ns. tavalliseksi ihmiseksi. Opettelisin siis mieluusti elämän ja ihmissuhteiden kirjoittamattomia sääntöjä vaikkapa tätä kautta.

Onnistuneen avioliiton salaisuus?

Mikä se on se mikä liimaa puolisot yhteen kunnes kuolo erottaa?