Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Profile picture for user Käyttäjä69

Käyttäjä69

Seurattavat (1) Seuraajat (1)

Seuratut keskustelut

Seuratut keskustelut tulevat tähän näkyviin.

Kommentit

59/85 |
04.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ongelmana oikeasti on se, että liian monet naiset ovat käyttäneet sanaa "ei" muussa tarkoituksessa kuin kieltosanana. Kun suurimmalla osalla naisia "ei" tarkoittaa "ei, en ole kiinnostunut, mene pois" mutta pienellä osalla kuitenkin "Kyllä, jos vain yrität tarmokkaammin ja näytät kuinka paljon minua haluat" niin sekaannus on valmis. Naisiin kuin ei ole päälle millään tavalla kirjoitettu, kumpaan ryhmään he kuuluvat.

Miehellä ei ole etukäteistietoa siitä, mitä juuri tämä nainen sanalla "ei" tarkoittaa. Seksiseuraa metsästävillä miehillä on varsin hyvin tiedossaan se, että jos 100 kertaa kysyy ja 99 kieltäytyy joko kera tai ilman läimäystä poskelle niin nöyryytyksistä huolimatta seksiä saa siltä yhdeltä joka suostui. Eli siis jos miestä ei häiritse leimautuminen idiootiksi eikä seuralaisen mahdollinen patologinen humalatila tai sukupuolitauti niin jankuttaminen toimii kunhan jankuttaa tarpeeksi monelle naiselle. Tästä sitten kärsii suurin osa naisista, joita kyseiset jankuttajat piirittävät uudelleen ja uudelleen.

Ne miehet joille ei tarkoittaa EI jäävät jankuttajia useammin vailla seuraa. He saavat av:n keskusteluissa kuulla olevansa sikoja siksi että jotkut miehet eivät kunnioita sanaa EI. Tämä on aivan samanlainen tilanne kuin jännämiesten osalta. Pieni mutta näkyvä osa naisista etsiytyy pahojen poikien seuraan hyvin tunnetuin seurauksin, josta sitten pieni mutta palstakeskusteluissa hyvin erottuva joukko miehiä innostuu tekemään vääriä yleistyksiä naisten toiveista seuralaistensa suhteen.

Jos mieleesi tulee sanoa että kaikki miehet blaablaablaa tai kaikki naiset blaablaablaa niin jätä sanomatta. Olet kuitenkin väärässä.

LISÄYS:

Otsikossa esitettyyn kysymykseen vastaus on siis tämä: Siksi, että toimimalla tuolla tavalla saa seksiä joltakulta naiselta (ei siis juuri sinulta vaan joltakulta naiselta!) todennäköisemmin kuin olemalla kohtelias ja tyytymällä ensimmäiseen kieltoon. Ujot miehet jäävät seinäruusuiksi.

6/8 |
03.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yöaikaan täällä on vähemmän anonyymitrollausta. Päivällä palstaa pilaamassa on niitä, jotka hyppivät keskustelusta toiseen kirjoittamassa yhden tai kaksi tarkoituksellisen loukkaavaa viestiä tehden hankalista asioista keskustelemisen entistä vaikeammaksi. Kun soppaan lisätään rekisteröimättömän ap:n nimissä omasta mielestään hulvattoman hauskoja provoviestejä kirjoittelevat niin keskustelu on melko toivotonta.

Itse pidän siitä, että keskustelukumppanilla on muukin nimi kuin Vierailija ja että hänelle vastatessani tiedän vastaavani koko ajan samalle henkilölle. Tiedostan olevani vanhanaikainen.

4/8 |
03.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

mammanpoika kirjoitti:

Käyttäjä69 kirjoitti:

Satunnainen käyttäjä kirjoitti:

Kun täällä sai keskustella yömyöhään, tähänkin aikaan, rekisteröitymättä, ja keskustelut olivat vilkkaita. Nytkin mul ois niin paljon asiaa elämästäni, mutta enhän mä tänne rupee avautuun millään nikillä...

Miksi et? Tee avautumista varten ihan oma erillinen tunnus eli älä tuolla varsinaisellasi aloita. Käytä sitä uutta tunnusta vain ja ainoastaan tuohon avautumiseesi ja kun keskustelu on käyty niin hylkää tunnus.

Jos on useita erillisiä ja toisiinsa liittymättömiä aiheita niin tee useamman uutta tunnusta. Sähköpostiosoitteitahan saa vaikkapa Googlelta juuri niin monta kuin haluaa.

Kuka tänne jaksaa oikeesti tehtailla tunnuksia, olipa se feikkimailin tekeminen miten helppoa tahansa.

Öööh, kuka tahansa jolla on oikeasti jotakin sanottavaa tai kysyttävää palstalta? Mietipä kuinka kauan menee edes yhden vähänkin pidemmän viestin tai tilityksen kirjoittamiseen. Ei ne minulla ainakaan synny muutamassa minuutissa vaan aikaa kyllä kuluu. Rekisteröitymiseen kuluva aika on tuohon verrattuna lyhyt varsinkin, jos on sähköpostiosoitteita jo valmiina. 

Harvalla tulee tarvetta avautua tai tilittää yhtenään täysin erillisistä aiheista. Jos tulee niin sitten on kyllä elämässä suurempiakin ongelmia kuin rekkauksen vaiva.

2/8 |
03.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Satunnainen käyttäjä kirjoitti:

Kun täällä sai keskustella yömyöhään, tähänkin aikaan, rekisteröitymättä, ja keskustelut olivat vilkkaita. Nytkin mul ois niin paljon asiaa elämästäni, mutta enhän mä tänne rupee avautuun millään nikillä...

Miksi et? Tee avautumista varten ihan oma erillinen tunnus eli älä tuolla varsinaisellasi aloita. Käytä sitä uutta tunnusta vain ja ainoastaan tuohon avautumiseesi ja kun keskustelu on käyty niin hylkää tunnus.

Jos on useita erillisiä ja toisiinsa liittymättömiä aiheita niin tee useamman uutta tunnusta. Sähköpostiosoitteitahan saa vaikkapa Googlelta juuri niin monta kuin haluaa.

39/54 |
03.02.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minua sattuneista syistä johtuen hirvittää alipainoisuuden ihannointi. Painoindeksin arvot 15.00 - 15.99 tarkoittavat merkittävää alipainoa ja 14.99 on jo sairaalloisen alipainon puolella. 

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…

Tuon mukaan kun painoindeksi on 85% normaalista eli alle 15.7 on syytä epäillä anoreksiaa.

Jos epäilet kärsiväsi laihuushäiriöstä ja etenkin jos painoindeksisi on alle 85 % normaalista ja siihen liittyy itsepäinen voimakas painon nousun tai lihavaksi tulon pelko eikä paino käänny omin avuin nousuun, on viisasta viimeistään lähiviikkojen kuluessa kääntyä lääkärin puoleen. Ummetuslääkkeiden tai nesteenpoistolääkkeiden pakonomainen käyttö edellyttää aina hakeutumista hoitoon. Jos painoindeksi (BMI= paino kg x pituus m x pituus m) laskee alle 13 kg/m², nälkiintymisen aste on hengenvaarallinen ja edellyttää aina tarvittaessa tahdonvastaistakin sairaalahoitoa. Normaali BMI on 18.5–25 kg/m².

Usein ongelmana on se, että laihuushäiriöstä kärsivä ei koe itseään sairaana, salailee oireitaan eikä halua kääntyä tai kieltäytyy hakeutumasta lääkärin puoleen. Jos epäilee lapsensa, läheisensä tai ystävänsä kärsivän laihuushäiriöstä, on tärkeää ottaa asia esille hänen kanssaan ja pyrkiä kakin tavoin saamaan häntä kääntymään lääkärin puoleen.

Ylipaino tappaa hitaasti hivuttamalla, alipainosta kärsivällä lähtö on lähempänä. En ole koskaan ymmärtänyt sellaisia kauneusihanteita, joihin kuuluu luiden törröttäminen. Onneksi muotialalla on tähän ilmiöön pakon edessä vähitellen ryhdytty puuttumaan.

Anoreksia ei ole mitenkään harvinainen vaiva. Siihen sairastuu noin joka sadas 12 - 24 vuotias tyttö/nainen ja lievemmässä muodossa oireista kärsiviä on paaaaaaljon enemmän. Kolmensadan oppilaan yläkoulussa on tyypillisesti yksi sairastunut oppilas. 

http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/syomishairiot6.html

Pitkäkestoisessa syömishäiriössä kuolleisuus on 5 % luokkaa.  

http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/syomishairiot7.html

Sairaus alkaa laihduttamisella tai laihdutusyrityksellä. Laihduttaminen ja pyrkimys terveellisempään elämäntapaan ovat keinoja, joilla pyritään lievittämään psyykkistä pahaa oloa, jota aiheuttavat esimerkiksi erilaiset epävarmuutta tuovat elämäntilanteet, menetykset ihmissuhteissa tai traumaattiset kokemukset. Lue lisää syömishäiriön taustalla vaikuttavista tekijöistä: Mistä syömishäiriöt johtuvat?

Kuherrusvaiheessa sairastunut kokee uudenlaisen elämäntapansa pelkästään positiiviseksi. Laihtuminen huomataan, ja usein siitä saatavat kommentit ovat ihailevia ja kannustavia. Sairastunut kokee itsetuntonsa kohenevan kehujen ja laihtumisen myötä. Sairastuneen mielestä niukka kalorimäärä ja runsas liikunta tarkoittavat terveellistä ja kunnollista elämää. Tällaisen elämäntavan kurinalainen toteuttaminen vahvistaa sairastuneen tunnetta elämän hallinnasta. Olo tuntuu hyvältä ja kevyeltä. Ruuasta pidättäytyminen, oksentaminen tai muihin kyseenalaisiin tyhjentäytymiskeinoihin turvautuminen ei sairastuneesta tunnu millään tavoin epänormaalilta. Läheisten huoli ja yritykset keskustella siitä, mikä on normaalia, tulevat tässä vaiheessa poikkeuksetta torjutuiksi.

Kärsimysvaiheessa syömiseen, ruokaan, liikuntaan ja muihin asioihin liittyvät pakkoajatukset ja rituaalit vahvistuvat. Sairastunut ei välttämättä edelleenkään koe olevansa sairas, vaikka sairauden sanelemat säännöt rajoittavatkin hänen arkielämäänsä. Tässä vaiheessa ...

Aktiivisuus

Ei tapahtumia.