Käyttäjä6299

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin aika herkkä mutta olen elänyt sen kanssa ja oppinut tunnistamaan tilanteita ja elämään niiden mukaan.

Minulla on yksi läheinen joka on oikein korostetun yliherkkä. Pahoittaa mielensä milloin mistäkin ja häipyy kuukausiksi. Olettaa ihmisten ajatuksia ja kuvittelee niiden olevan totta kun itse ne sanoo ääneen.

Raskas ihminen ja itsekäs sanon minä. Suuttumisensa syyt on tekaistuja. Todellisuudessa hän ei kestä itseään mutta koittaa etsiä muista niitä piirteitä joita itsessään ei kestä. Rasittava, en jaksa enää kannatella tuota ihmistä kun ei omatkaan voimavarat ole täysillä .

Ei ruo kuvaamasi läheinen ole mikään yliherkkä vaan k-pää.

Normaali typeryys vain nykyään verhotaan hienojen termien taakse.

Totta puhut!

Murrosikään kuuluu luonteen vaihtelu, yliherkkyys milloin millekin ja siitä kasvaa ulos, senkin olen lähelläni olevista huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 48-vuotias on jo melko pappa. Toivottavasti et kuvittele olevasi nuorekas. Se, jos viiskymppinen papparainen vähän pyöräilee ja lenkkeilee, ei tee hänestä "nuorekasta". Kannattaa siis jättää ne itseä nuoremmat opiskelijatyttöset rauhaan.

Kyllä kateuden äänimerkki puhaltaa!

70-vuoden jälkeen alkaa vanhuus, siis muutos siihen nähden mitä olin 50-60-vuotiaana.

Ja sitä vanhempi on olemukseltaan ja taidoiltaan mitä aiemmin antaa vanhuudelle periksi. Olen 80-v enkä anna vieläkään periksi, no tosin alan kunnossani huomaamaan pientä hitautta, kolotuksia, jäykkyyttä...mutta periksi en vanhuudelle anna, ja torjuja on liikunta päivittäin ja kuntosali ainakin kerran viikossa, seurustelu ihmisten kera ja kaikenlainen kanssakäyminen. Tässä teille 

"vanhuksen" ohjeita elämäänne, että pysyisitte vetreinä elämän ehtooseen käydessänne.

Huulirasva ja käsivoide.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan sovittu miehen kanssa ettei haittaa jos jonku bileillan jälkeen päätyy vieraisiin. Ei meillä avointa suhdetta ole, mutta ei tunnu kummastakaan mitenkään hirveän isolta asialta jos jonku muun kanssa päätyy seksiä harrastamaan. Selän takana toisen suhteen ylläpitäminen on vasta pettämistä.

Niin on jos olet paikalla ja teette yhdessä. Tuskin pettäjäpuoliso haluaa toista puolta paikalle, kun pettää.

Kun  ja jos tulet petetyksi niin olen satavarma, että mielipiteesi muuttuu, jos ei muutu et tiedä rakkaudesta ja uskollisuudesta mitään.

Ensipettämisen voi antaa anteeksi, mutta luottamus kumppaniin on poissa. Ja kun liitossa ei ole luottamusta niin mikään ei luista.  Ja on ainakin petetyllä puolisolla todella paha olla, tulee masennus, ainaiset epäluulot, puolison asioiden kaivelu, kyttääminen ja lopulta todella paha häpeä ja masennus, siis pettäminen sairastaa mielen ja tuhoaa petetyn elämän ilon. Sitäkö toinen osapuoli, siis pettäjä haluaa ihmiselle jota on rakastanut ja ehkä vielä rakastaakin? Itsekuria on hyvä opetella, kaikkea ei tarvitse saada jota näkee.