Käyttäjä5697

Ahdistaa, koska minulla on se juttu (jonka nimeä en muista), että syömisen äänet saavat hulluuden partaalle. Esimerkiksi vävy, joka ähkii, maiskuttaa ja ryystää. Minun on pakko lähteä pöydästä pois kun hän tulee siihen (meillä kaikki syövät vähän omia aikojaan). 

Olen vahinkolapsi. Äitini ja isäni olivat molemmat 18- vuotiaita eivätkä olleet naimisissa. Äiti oli jo istumassa junassa menossa teettämään aborttia kun muutti mielensä ja nousi junasta.

Antoivat minut adoptoitavaksi. Sain kuulla, että olen adoptoitu, noin 4- 5 vuoden iässä. Minulla oli aineellisesti huomattavan paljon paremmat oltavat adoptioperheessä kuin olisin ollut biologisen äidin luona.

Pelkäsin aina kuollakseni korkeushyppyä. Ensinnäkään en päässyt sen riman yli ja toisekseen pelkäsin satuttavani itseni siihen rimaan kun rojahdin sen kanssa siihen patjalle.

Vihaan sanaa enkku.

Lapsille ja vauvoille ei koskaan pueta mitään mustaa/tummaa hautajaisiin.