Käyttäjä5501

Hurjin näkemäni on ollut 70-luvulle tyypillinen tasakattoinen, punatiilinen omakotitalo, joka on sisältä remontoitu ja sisustettu 1900-luvun alun puuhuvilan tyyliseksi. Kattoihin oli kiinnitetty keinomateriaaleista tehtyjä "kattopalkkeja" ja seinissä koristeellisia puupanelointeja. Kalustus oli pääsääntöisesti erilaisia tyylihuonekaluja, puuarkkuja ym. Mielestäni tyylikkäin kokonaisuus syntyy olemalla uskollinen talon/asunnon aikakauden tyylille sitä hyvällä maulla päivittäen.

Hmm.. Olen 41-vuotias nainen ja minun aviomieheni on 22-vuotias. En koe olevani mummo vaikka mieheni onkin noin nuori, enkä ole huomannut kuvotusta mieheni puolelta rakastellessamme - ennemminkin hän ihastelee seksuaalista varmuuttani, ja seksielämämme onkin hyvin vilkasta, antoisaa ja tasapainoista. Olen koulutetumpi kuin mieheni, mutta olemme molemmat kokopäivätöissä. Kumpikaan ei elätä eikä piio toista vaan hommat hoituu ihan tasapuolisesti. En ymmärrä mikä tässä jonkun mielestä mättää. Ikäkö se kaiken tässä elämässä määrittää yli persoonallisuuden ja henkilökemian? Minua luullaan usein nuoremmaksi kuin olen ehkä leikkisyyteni ja iloisen avoimuuteni vuoksi, mieheni ison partansa kanssa ehkä vaikuttaa ikäistään vanhemmalta. Emme käännä päitä kadulla kulkiessamme enkä ole huomannut kummankaan saavan osakseen sääliviä katseita; minä siksi että olen tuollaisen nuoren jannun höynäyttämä tai hän siksi että joutuu poraamaan tällaista vanhaa kusista mummoa ;)..