Käyttäjä5324

Mulla on tuommoinen äiti ja päästin hänet liiaksi "auttamaan" ensimmäisen lapseni jälkeen. Kaikki olisi pitänyt tehdä 60-70 luvun oppien mukaan ja kun sanoin vastaan hän haukkui suoraan tyhmäksi.

Se kertoo jo paljon että kerran hänen vierailunsa jälkeen olin niin stressaantunut että maitoa ei herunut kahteen päivään, ja jouduin ensimmäistä kertaa ikinä antamaan vauvalle korviketta. Tilanne oli se, että hän tunki samaan sänkyyn makaamaan kun imetin vauvaa siellä makuuasennossa, ja alkoi hysteerisenä paasaamaan että "ei sinulta tule maitoa!! Vauva ei saa ruokaa!!". Silloin tajusin että rajat on vedettävä.

Vieläkin ahdistun kun muistelen tuota aikaa, en ollut osannut varautua siihen miten järkyttäväksi äitini käytös voisi mennä, hän jotenkin sai voimaa siitä että olin itse niin väsynyt ja haparoiva tullessani ensi kertaa äidiksi. Jälkikäteen ajateltuna siinä oli kyse jo sairaasta käytöksestä ja henkisestä väkivallasta.

Eikö lapsen biologisen isän toivomus paina aika paljon tässä tilanteessa? Jos hän vaikka kirjoittaisi tuntevansa siskon ja luottavansa tämän kykyyn huolehtia lapsesta. Tai juuri noin että mies ottaisi vastuuta lapsesta, mutta vain paperilla.

Koittaisin rekrytoida lapsen isän mukaan suunnitelmaan, ja koittaa sopia lapsen sijoituksesta hänen kanssaan yhtenä rintamana. Luulisi että isällekin on selvää mikä lapsen etu on, ja biologisen vanhemman juridiset oikeudet ovat kumminkin vahvat.

Aikuisten erimielisyydet voi laittaa hetkeksi sivuun ja keskittyä yhteiseen tavoitteeseen lapsen hyväksi.

Lisää kansan mielistelyä tulossa lähipäivinä!

Sipilä on aloittanut vaalikampanjoinnin!

Työttömän puolue on vasemmisto! Liian harva äänestää oikein