Käyttäjä5324

Kätilöiden työergonomia ei ole synnyttävien äitien vastuulla, vaan työnantajan. Työergonomiasta puhutaan joka paikassa, on tuolia ja moottoroitua pöytää ja kaikenmaailman apuvälineitä, jos istualtaan synnytys lisääntyy niin ei pitäisi olla ylivoimaista parantaa kätiöiden työskentelyasentoa jollain tavalla.

Minä väitän vähän ymmärtäväni makrotaloutta (siitähän oli kyse, eikö?), mieheni vielä enemmän tosin.

Lähipiirissä taloutta ymmärtää ehkä 1-2 muuta ihmistä, loput ei.

Se ei oikein uppoa ihmisiin että vain 10% maailman varoista on reaalitaloudessa, loput on ns. spekulatiivista varallisuutta. Ei myöskään ymmärretä sitä että pankit lisäävät maailmaan rahaa myöntämällä lainaa, vaan kuvitellaan että pankilla on se raha valmiiksi, ja sitten se lainataan jollekin.

Marttyyriäiti on minullakin, tämä vuosi on ensimmäinen kun en edes yritä. Laitoin aamulla teksiviestin jossa toivotin hyvää äitienpäivää, vielä ei ole vastausta kuulunut. Luultavasti istuu kotona katkeraa kiukkua täynnä eikä puhu minulle pariin viikkoon. Eli sama juttu joka vuosi, ihan minun muistamisistani riippumatta. Tänä vuonna ei edes tunnu niin pahalta, kun ei ole itse viikkotolkulla miettinyt että millä tuon naisen saisi iloiseksi, ja käyttänyt aikaa, rahaa ja energiaa, saadakseen vaan kuulla miten hirveä tytär on, ja kuinka häntä ei koskaan arvosteta.

Insuliiniresistenssi on hyvin todennäköinen syy. Niin kauan kun veressä on insuliinia, ei rasvanpoltto kunnolla pääse käyntiin, kokeile muutama päivä jotain atkins-tyyppistä, tiukkaa hiilarirajoitusta. Huomaat kyllä jos tehoaa. Ja nro 5 kuvaili hyvin insuliinin tehtävät, mutta insuliiniresistenssi tarkoittaa juuri sitä että prosessi ei toimi kuten kuuluisi, eli solut ns. vastustavat insuliinin käskyjä (siitä nimi "resistenssi"). Haima vastaa tähän tuottamalla insuliinia lisää, jolloin veressä on jatkuvasti insuliinia liikaa.

Mun mies on vähän tuonnepäin..

mulle tulee hänestä mieleen se professori "pikku naisia" -kirjasarjasta, se jonka kanssa Jo menee naimisiin ja perustaa sen koulun.

Mun mies on tosi lempeä ja hoivaava ihminen, mutta just sellasella maskuliinisella tavalla... vaikea selittää. Ihana mies on, ihan liikutun kun ajattelenkin.