Käyttäjä5290

Siinä tuli miehelle takauma, jostain lapsuudessa käyneestä tapahtumasta. Jostain traumasta....posttraumaattinen reaktio...näin veikkaan. Eikä osannut sitä sitten enää peruuttaa vaan jatkoi samaa.

Veikkaan, että hän on yhtä pahoillaan kuin sinäkin.

Voisitte jutella tuon.

Se ei oikeastaan liity sinuun, mutta tuo tapahtuma nosti tunteet pintaan jostain vanhasta jutusta. Sinä siinä jouduit sijaiskärsijäksi.(Sillä lailla toki liittyy sinuun, että olet tärkeä ihminen hänelle ja uskaltaa osoittaa sinulle nuo lapsellisetkin tunteensa). Kasvun paikka tuo tosiaankin on teille kummallekin. Ikä ei tässä,ole ratkaiseva. Ratkaisevaa on, että on luotettava ihminen lähellä, ja jonka kanssa voisi nuo asiat köydä läpi ilman hylkäämisen pelkoa.

Sinun ei kannnata ruveta siteen kynnysmatoksi. Tasavertaiseksi kumappaniksi kyllä. Mies arvostaa sinä, jos puhut tuon asian ja kerrot myös omat tunteesi, etkä rupea niiailemaan. Ymmärtää voi ja tukea, mutta ei pidä uhrautua.

Anteeksipyytely tai sovittelu (kun ei ole ollut riitaa vaan toisen kiukuttelu) ei tuota ratkaise. Se ratkaisee, että puhutte yhdessä.

Ja miehen olisi kenties hyvä löydä psykologin juttusilla. Saisi noita vanhoja juttuja auki tai ymmärtäisi niiden merkityksen nyt...ja osaisi tietoisesti reagoida toisin kuin lapsena...

Ne tunteet vaan saattaa yllättää...

Aada on ihana. Ei siinä mitään muttia.

Jos epäilet jotain sairautta, niin pyydä lähete tutkimuksiin. Kai se opettajakin voi siinä auttaa? Lausunto ainakin.

Ja koululääkäri. Sinne tai muualle ja keskustelemaan, että miten tässä toimitaan.

Tutulla lapsella todettiin ADHD ja sai lääkkeet ja siksi sai pysyä normaali luokassa. Muuten olisi joutunut eri luokalle...oli niin hyrrä.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon jotenkin NIIN pettynyt tohon Ankaraan ton Vain Elämää myötä. Kuvittelin sen ihan erilaiseksi, on riimeissään ja biiseissään niin skarppi, sanavalmis ja puhuukin nopeasti. Vain Elämän perusteella on jotenkin hitaan olonen hihittelijä, ihan kun olis kännissä kokoajan, sellanen ällö, limanen ääliö. Harmittaa lukea vielä tämmösiä uutisia, kun viimeseen asti olen yrittänyt puolustella sitä omassa mielessäni. Tyhmäähän tämä on, mutta ei mahda mitään.

Kenties ne psykoosilääkkeet saattavat vaikuttaa käytökseen ihan himppusen? ...Ja siihen miten itseään ilmaisee....kertoihan hän jossain haastattelussa, ettei pysty lääkkeiden takia itkemään. Ne turruttaa. Kai ne muutakin silloin aiheuttaa ja vaikuttaa...

Eivät liene mitään kevyttä aspiriinia.

Että mä ainakin luotan siihen intuitioon mikä mulle niistä biiseistään tulee.

Jos ohjelmaa katsoo, niin ei varmaan kannata hirveen tarkkaan syynätä. Ihmettelen oikeastaan, että miksi ovat ottaneet sinne, kun ei alkoholinkaaan vaikutuksen alaista oteta.

Ehkä ajattelivat, että yleisö ymmärtää, että mies ei ole kunnossa, kun sen kertoikin.

Jos itselle laitettais iso annos vastaavaa lääkettä...niin millainen saattaisi fiilis ja jutut olla...

Poikaparat...kyllä pojat itkee ja saa itkeä. Mitäs tuohon sanoisi...kummallista asennetta ukolta. Pelottavaa...että tässä kovassa maailmassa ei edes saa myöntää, että sattuu tai ei saisi ottaa apua vastaan....

Auta vaan jatkossakin ja sano sille ukolle, että lopettaa sen lässyttämisen.

Voisit itse olla suoraan yhteydessä koulu-psykologiin tai kuraattoriin. Jutella nuo jutut ja pyytää keskustelemaan pojan kanssa. Ja että tarvitseeko testejä ja mitä ne tarkoittavat?

Soita suoraan jo huomenna. Pääset juttelemaan. Kyllä ne asiat siitä selviää. Kannattaa apuja hakea ja ottaa vastaan, mutta älä jää sinne alle, niin että ole vie...vaan ota itse vastuuta...se on silloin paljon helpompaa ja tiedät paremmin missä mennään.