Käyttäjä4749

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paskalta diililtähän tuo kuulostaa. Mitä työstämistä tuossa on? Miksi sinun pitäisi olla iloinen siitä, että puoliso nauttii lihapadoista ja sinun osasi on punnita makaroneja?

Eihän sitä voi olla kateellinen sille joka kantaa rahasäkit kotiin ja tarjoaa hyvän elämän. Vaihtoehtona on ero. Punkt.Slut.

Tienaan itsekin riittävästi, +70t/vuosi. Oma työni on myös ylempi toimihenkilö, mutta työnkuva ja yrityskulttuuri aivan eri maailmasta.

Ap

No vaihda työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paskalta diililtähän tuo kuulostaa. Mitä työstämistä tuossa on? Miksi sinun pitäisi olla iloinen siitä, että puoliso nauttii lihapadoista ja sinun osasi on punnita makaroneja?

Eihän sitä voi olla kateellinen sille joka kantaa rahasäkit kotiin ja tarjoaa hyvän elämän. Vaihtoehtona on ero. Punkt.Slut.

Tienaan itsekin riittävästi, +70t/vuosi. Oma työni on myös ylempi toimihenkilö, mutta työnkuva ja yrityskulttuuri aivan eri maailmasta.

Ap

No vaihda työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta pahin oli tuo ettei lapsilla ole yövaatteita. En minäkään halua nukkua päivävaatteissa. Yövaatteet vaihdetaan koska niissä on mukavampi nukkua. Tuon sotkun kyllä ymmärrän. Kukaan ei ehdi siivota niin paljon kun toiset sotkea. Itsekin aluksi tein niin että joka ilta siivosin kämpän siistiksi, mutta sitten en jaksanut enää. Siinä ei ollut mitään järkeä että jouduin joka päivä nalkuttamaan että sain lapset siivoamaan. Yllättäen mieheni ei koskaan siivotuttanut lapsia. Ja niille jotka sanoo että lapsi oppii siivoamaan itsekin niin voin sanoa ettei kaikki opi tai se on niin vastenmielistä etteivät he tee sitä kuin pakotettuna. Luin aikoinani jutun jossa sanottiin että lapset oppivat vanhemmilta että siivoaminen on ikävää. Niinpä aluksi yritin sitä että sanoin että nyt aloitetaan siivoamaan että se on mukavaa hommaa. Siihen sitten toinen tytöistäni sanoi että siivoa sinä jos se on sinusta mukavaa me leikitään mielummin.

Näihin puuttuviin yövaatteisiin minäkin kiinnitin huomiota. Yök. Minun poikani (+30 v.) muistelevat vieläkin, miten oli ihanaa tulla kylvystä pienenä ja saada puhdas, lämmitetty pyjama päälle.

Ja tuo nainen, jonka keittiö näyttää pommin räjäyttämältä, vaikka hän on yksin kotona! Se ei ole mitään riman laskemista, se on ainoastaan laiskuutta. En voisi ikinä asua jonkun kanssa, jonka suhde keittiön puhtauteen on tuollainen. Ja lisäisin, että itse inhoan siivoamista ja meillä siivotaan, kun muistetaan, mutta tuon näköistä meillä ei ole ollut koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa näissä kuvissa näkyy olevan ihan helvetisti liikaa tavaraa, vaatekaapit pursuilee vaatteita ja keittiön tasoilla lojuu miljoona kippoa ja kuppia. Jännä, että sitä ei ole osattu vähentää, vaikka tavoitellaan helppoa elämää.. Sotkun ja lian keskellä eläminen ei säästä kenenkään aikaa, päinvastoin. Sillä nyt ei ole mitään merkitystä, että mistä synttärikakku ja ruoka tulee, mutta lapsille pitäisi opettaa hygieniaa. Minusta on surullista eikä yhtään voimauttavaa tuo sotku.

Minulle tavarasta eroon hankkiutuminen on ylivoimaisesti vaikeinta kotitöissä. Roskat toki laitan roskiin, mutta sitten sellainen mahdollisesti käyttökelpoinen tavara jää roikkumaan. Lehdet, joita ehkä vielä luen, lastenvaatteet, jotka voisi kierrättää, omat vaatteet, joita voisi myydä. 

Minä taas omasta näkökulmastani totean, että meillä asuu viisihenkinen perhe kolmiossa. Viiden kilon säkkiin on vaikea ahtaa kymmentä kiloa pottuja, ja niinpä sitä tavaraa on. En halua lasteni olevan niitä, joille päiväkodin myyjäisten arpajaisissa perheen aikuinen sanoo, että meillehän sitä roinaa ei tule.

Me olemme sikäli onnekkaita, että voisimme asua isomminkin. Olemme kuitenkin valinneet aivan konkreettisesti läsnäolon, eli perheen molemmat vanhemmat tekevät lyhennettyä työaikaa, jotta voisimme olla enemmän lasten kanssa läsnä. Hintana on sitten asunnon pieni koko.

Vielä vähemmän heittelisin kiviä niiden suuntaan, jotka asuvat ahtaasti olosuhteiden pakosta.

Missä lukee, että minä asun jossain kartanossa? Meillä on kolmiossa lähinnä yksiöön sopiva keittiö, ja ratkaisuna kaappitilan vähyyteen on ollut se, että tavaraa laitetaan pois niin paljon, että kaikki mahtuu kaappeihin. Kukaan ei tarvitse tuollaista vaate- ja tavaravuorta mitä noissa kuvissa näkyy, eikä todella näytä olevan säilytystilastakaan puutetta. Selittelyä.

Niin, montako teillä siellä kolmiossa asuu, minkä ikäisiä olette ja mitä harrastatte?

Minä ja kolme teiniä. Ei harrasteta mitään mihin tarvittaisiin paljon astioita.

Varmaan ihana elämä teineillä.

Mitä sinä ja lapsesi harrastavat, johon tarvitaan paljon astioita?

Eri

Että joka paikkaan pitäisi mennä ilman housuja.