Käyttäjä43828

Tyttäreni kuolemaa. Juuri kommentoin keskusteluun sinkkujen sairauskohtauksista jos semmoinen tulisi itselle mutta tämä on mielestäni se pahin tämänhetkinen pelko minkä keksin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin.

Eikä myöskään olemaan työttömänä.

Siksi kaikille ovat tuttuja fraasit "no mee töihin" tai "mikset hommaa puolisoo".

Itse en ole terve, niin en haaveile nykyään turhaan kummastakaan. Parisuhdetta ja työelämää on tullut kokeiltua, molempia huonolla menestyksellä. Terveys petti. Nykyään minimoin ulkopuolisia haittoja että jaksan olla isä lapselleni ja jotenkin läsnä.

Kieltämättä käynyt mielessä. Varsinkin kun on vielä alaikäistä jälkikasvua. Lapsi täyttää pian 15 vuotta ja sinkkuutta takana 12 niin onhan sitä kerennyt pohtimaan että olisi kauhea tilanne että oma lapsi löytäisi isänsä joku aamu kalmona. Varsinkin tämän ollessa pienempi pelkäsin vastaavaa enemmän. Nyt hän osaisi ainakin soittaa ambulanssin hakemaan raatoni pois.

41-vuotiaana olen about elämänkaareni puolivälissä muutenkin, niin riski johonkin yllättävään on päivä päivältä suurempi ja loppu lähestyy vääjäämättä muutenkin.

Sairauskohtauksia tosin saavat myös terveysintoilijat ja huippu-urheilijat, joten vaikka itse en hifistele "täydellisen" ruokavalion kanssa, näen edes hiukan vaivaa etten elä ihan tyhmästi ja täten tarkoituksella aikaista kuolemaani. Joku vastuu itseäänkin kohtaan on pidettävä jos sinulla on joku joka on sinusta edes jollain tavalla riippuvainen.

En ole ajatellutkaan että kattosuihkua tulisi vihata. Takapuolen pesu onnistuu valuttamalla vettä sinne mihin pitääkin hiukan kädellä auttamalla, luulisin että toimisi etupuolellekin vaivatta.

Pitääkö kaiken olla niin että itse vain seistä tai istua kökötät paikallasi ja asiat vain tapahtuvat täydellisesti ympärilläsi? Täälläkin jo harmiteltiin että henkilö joutuu vaihtamaan asentoaan peseytyessään. Voi kamalaa.

Jos sinulla on oikeus pukeutua huomiotaherättävästi, on minulla oikeus katsoa.