Käyttäjä43753
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen päätös lapsen hankinnasta!? Vai kysyitkö vaan haluaako lapsia tulevaisuudessa?? Kaveri oli exänsä kanssa heti alkuun maininnut että Joo kun exä oli tätä kysynyt. No nainenpa pamahti heti paksuksi "ihan vahingossa" ja tuli muutto yhteen ja sitten vielä kaksi vahinkoa vaikka mies oli sanonut että yhden kanssa pärjätään hyvin. Perhehelvettihän tosta kehkeytyi. Nainen sekosi omaan nokkeluuteensa. Sen verran oli hänellä kuitenkin älliä et valitsi kunnon miehen joka sitten huolehtikin lapsikatraasta koko ikänsä. Äitille tärkeintä oli kaljoittelu. Ja kyllä ymmärrän että miehelläkin velvollisuus ehkäistä, mutta jos nainen sanoo asian olevan kunnossa niin täytyisihän sitä voida luottaa. Ja kyllä, sen verran ehkä hölmö mies kuitenkin että kolme kertaa meni Vahinko läpi. No siitä hölmöydestään olikin sidoksissa lapsiin ja exäänsä lopun elämäänsä. Aika hurja rangaistus hölmöydestä:(. Näitähän esimerkkejä löytyy aika paljon, joten miksi ihmeessä niin miehet kuin naisetkin tutustu kumppaniinsa ensiksi kunnolla, vaan pitää lisääntyä heti alkuun!!? Kaksi vuotta pitäisi olla tutustumisaika ennenko mitään noin isoa alkaa suunnittelemaan.
No tilanne meni kyllä niin että itse en halunnut seurustella vakavasti.
Oletin että mies ei halua lapsia enkä itse halunnut parisuhdetta. Sanoin kyllä että _ehkä joskus vielä_ haluan ja siksikään meidän ei kannata ryhtyä vakavampaa suhteeseen. Mies sanoi mun olettavan aivan väärin ja että haluaa lapsia mun kanssa. Ei pitänyt siitä etten voinut sanoa seurustelevani hänen kanssaan jos joku kysyi ja kärtti pitkään että virallistetaan meidän suhde. Myönnyin sitten viimein koska rakastin häntä ja hän mua.
Sanoin kuitenkin ettei voi heti ruveta lisääntymään että ihan vähintään vuosi pitää odottaa ennen sellaisia mietteitä.
Hän totesi vaan että meneehän siinä odotusajassa jo melkein vuosi.
Mä todella koen että hänen tahto oli tehdä lapsi ja vaikutti myös olevan todella onnellinen kun testi näytti plussaa.
Olen myös sanonut etten enää koskaan tahdo tilannetta että koen jääväni lapsen kanssa ihan yksin koska edellinen trauma on niin kipeä.
Btw, mun teini-ikäisen lapseni isä oli mua lähes parikymmentä vuotta vanhempi, hänellä oli ennestään kaksi lasta ja olin hänen kanssaan yli 8 vuotta ja _silti_ koin jääväni täysin yksin lapsen ja vastuun kanssa, työttömän äijän eläessä omaa eloaan huolettomana.
En pidä itseäni mitenkään vastuuttomana tai hetken mielijohteesta toimivana ihmisenä mutta hölmönä kylläkin ja näinpä on käynyt.
En todellakaan oo ketään huijannut kanssani suhteeseen tai lisääntymään.
Pidätkö aikuista miestä tosiaan niin tyhmänä olentona ettei tiedä miten lapsia tehdään tai kuinka niiden tuloa voi ehkäistä?
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen päätös lapsen hankinnasta!? Vai kysyitkö vaan haluaako lapsia tulevaisuudessa?? Kaveri oli exänsä kanssa heti alkuun maininnut että Joo kun exä oli tätä kysynyt. No nainenpa pamahti heti paksuksi "ihan vahingossa" ja tuli muutto yhteen ja sitten vielä kaksi vahinkoa vaikka mies oli sanonut että yhden kanssa pärjätään hyvin. Perhehelvettihän tosta kehkeytyi. Nainen sekosi omaan nokkeluuteensa. Sen verran oli hänellä kuitenkin älliä et valitsi kunnon miehen joka sitten huolehtikin lapsikatraasta koko ikänsä. Äitille tärkeintä oli kaljoittelu. Ja kyllä ymmärrän että miehelläkin velvollisuus ehkäistä, mutta jos nainen sanoo asian olevan kunnossa niin täytyisihän sitä voida luottaa. Ja kyllä, sen verran ehkä hölmö mies kuitenkin että kolme kertaa meni Vahinko läpi. No siitä hölmöydestään olikin sidoksissa lapsiin ja exäänsä lopun elämäänsä. Aika hurja rangaistus hölmöydestä:(. Näitähän esimerkkejä löytyy aika paljon, joten miksi ihmeessä niin miehet kuin naisetkin tutustu kumppaniinsa ensiksi kunnolla, vaan pitää lisääntyä heti alkuun!!? Kaksi vuotta pitäisi olla tutustumisaika ennenko mitään noin isoa alkaa suunnittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Luen näitä kommentteja ja mietin, että ihminen voi kyllä olla aivan äärimmäisen ilkeä ja empatiakyvytön olento! Ovatko nämä hirveitä viestejä ja järkyttävän pahansuopia kommentteja kirjoittelevat ihmiset oikeasti aivan normaaleja aikuisia? En usko millään.
AP:lta kysyisin, että oletteko jutelleet miehen kanssa tulevaisuudesta. Siis ihan kunnolla ja pitkään. Missä meinaatte asua ja onko tarkoitus muuttaa yhteen? Jos ei, niin kuinka mies aikoo olla mukana vauvaperheen arjessa? Mitä itse toivoisit häneltä ja yhteiseltä tulevaisuudelta? Mitä mies suunnittelee ja toivoo, pelkääkö jotakin?
Jos kaksistaan keskustelu ei onnistu, niin varaisin muutaman käynnin hyvän pari- tai perheterapeutin luota. Olipa lopputulos mikä tahansa, niin suora keskustelu ainakin varmasti selkiyttää tilannetta.
Kiitos ystävällisestä vastauksesta.
Ollaan me juteltu mutta tällä hetkellä ajateltuna liian vähän ja ehkä se sitten oon ollut minä joka oon enemmän jutellut ja kysellyt vaikka en itsekään mikään kova ole puhumaan varsinkaan jos toinen ei ole myös vastavuoroisesti höpöttämässä.
Ollaan etsitty yhteistä kämppää ja tarkoitus on koko ajan ollutkin muuttaa ja elää yhteistä elämää.
Nyt en enää tiedä. Ei oikein kiinnosta enää jutella enkä näe meitä asumassa yhdessä ja vaikuttaa siltä että ei ole yhteistä tulevaisuutta. Vielä hetki sitten tunne oli aivan toinen mutta jotakin on tapahtunut mun päässä ja olen alkanut ymmärtää että tästä ei taida tulla mitään. En tiedä onko kyse hormonien aiheuttamasta mielialojen vaihtelusta mutta tunnen jonkinlaista epätoivoa. Puhuminen auttaisi mutta en jaksa yrittää kun ei toista kiinnosta ja tuntuu että oon aivan yhdentekevä ja mun tuntemukset on väärin ja typeriä.
Toisaalta mietin että onko sitten helpompaa kuitenkin vaan yrittää olla tässä suhteessa ja olla molemmat kuinka haluaa. Häntä ei tunnu tilanne häiritsevän. Hävettää, vituttaa ja ahdistaa. Olis pitänyt tajuta aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hienoa, että on ap.n kaltaisia naisia. Saadaan me tavalliset äidit naureskeltavaa. Ainoa mikä säälittää on se ap.n yläkoululainen lapsi. Sitä todennäköisesti kiusataan mäntin äidin takia.
Jotakin mulla kuitenkin on paremmin kun sulla ja ilmeisesti monilla muilla "tavallisilla" äideillä, kun ei tuu mieleenkään naurattaa toisen paha olo ja vaikeudet. Mua säälittää sun ja muiden samankaltaisten empatiakyvyttömien ihmisten lapset jotka juurikin kasvattaa lapsistaan samanlaisia muille naureskelevia koulukiusaajia.
Lyhyt vastaus, luulin.
Mistä voi tietää minkälainen tuleva isä on isänä ennen raskausaikaa tai lasta?