Käyttäjä43702
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon harrastuksia jotka eivät maksa mitään. Tämä toki edellyttää sen, että hyväksyy lapselle harrastukseksi myös erilaisen omatoimisen, perhepiirissä tai kaverien kanssa tapahtuvan toiminnan.
No entä jos sellaiset harrastukset ei anna lapselle mitään iloa ?
ei kaikki tykkää pumpulipalloilla leikkimisestä.
Kyllä niitä ilmaisia harrastuksia on erittäin monipuolisesti tarjolla. Googlaa ja katso. Ei todellakaan ole mitään pumpulipalloilla leikkimistä. Todella mitätöivää tekstiä sinulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän järki ap:n vanhemmilla on ollut "hankkia" tuollainen lapsi?
He kävivät töissä, joten heillä oli varaa minuun ja sisaruksiini. Olemme saaneet kaikki harrastaa, meillä oli omat huoneet, kävimme etelänlomilla ja kaikki tarpeellinen kuten vaatteet, kengät ja lukiokirjat saatiin aina hankittua.
Itse olen pienituloinen duunari joten olen lapseton.
ap
Mulla on kolme lasta ja aiemmin oli riittävät tulot. Niin vain tuli sitten ero ja sosioekonomisen statuksen lasku vähävaraisemmaksi yksinhuoltajaksi. Silti lapset ovat harrastaneet (ilmaiset harrastukset), hankin heille uusia vaatteita. Etelänlomilla en ole pystynyt käymään lasten kanssa. Itsekään en lapsena koskaan käynyt etelänlomilla ja oltiin köyhiä. Silti mulla on ollut onnellinen lapsuus, eikä minua kiusattu vanhempien vähävaraisuuden takia.
Nyt kaikki lapset ovat aikuisia (nuorin 17 v.) Vanhin opiskelee oikeustieteellisessä, keskimmäinen metsätieteellisessä ja nuorin on lukiossa. Eli lukiokirjat olen pystynyt nippanappa kustantamaan, jotta lapset saisivat mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen. Ylioppilasjuhlatkin järjestettiin vähistä rahoista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta suhde miehen kanssa ja keskity elämään lapsiesi kanssa. Jos myöhemmin alat seurustella, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Tämä on lapsien parhaaksi.
Tässäpä se optimaali neuvo sinulle ap, ole hyvä.
Optimaalista ei ole menettää 50% aikaa mun nuorimman lapsen elämästä eikä se että hän menttää 50% loppuelämässä isäajasta ja 50% äitiajasta ja 100% ydinperheajasta.
Miksi jankkaat tuosta asiasta nuorimmaisen lapsen osalta? Tuntuu siltä, että arvotat nuorimman lapsen vanhempien lasten yli, etkä pidä heistä yhtä paljon kuin kuopuksesta. Miten olisi, jos laittaisit vanhemmat lapset sinne monen sadan kilometrin päähän sukulaisten luokse asumaan? Siten saisitte viettää puolisosi ja lapsen kanssa ihanaa ydinperhe-elämää. Mulle itselle lapset tulee AINA ykkösenä. Olen kahden lapsen yh, enkä miestä itselleni ota, ennen kuin lapset ovat lentäneet pesästä. Mun lapsia ei kukaan tuu hylkimään mun kotiin.
Mä rupesin myös kasvattamaan omaa tummanvaaleaa/vaaleanruskeaa väriä takaisin, mutta sitten väsyin siihen ja blondasin hiukset. Nyt kaduttaa :(