Käyttäjä42743

Vierailija kirjoitti:

Varautujia ja varautumista näyttää olevan montaa sorttia. Helppo arvostella toisten suunnitelmia kun ei tiedä mihin tapahtumiin he ovat mielessään valmistautuneet. Toiset varautuu siihen, että sähköt on pari päivää poissa ja toiset siihen, että yhteiskunta on lopullisesti romahtanut. Tai jotain siltä väliltä. Siis kyssäri niille, jotka kehtaa vastata: millaisiin poikkeusoloihin olet mielessäsi tai jopa käytännössä varautunut? Vastaan malliksi itse omaan kysymykseeni: Täytyy tulla toimeen pari viikkoa ilman sähköä ja yhteiskunnan palveluita. Sitten asiat palaavat suunnilleen ennalleen.

Vastaan kyssäriin: pitää voida tulla toimeen sen mainitsemasi kaksi viikkoa ilman sähköä ja palveluita. Jos sen jälkeen ei asiat palaa suunnilleen ennalleen, niin kyseessä on sellainen kriisi, että pitää alkaa kunnella, mitä viranomaiset sanovat. Kriisiajalle on olemassa hyvät väestönsuojelusuunnitelmat ja minun täytyy vain luottaa siihen, että ne toimivat ainakin jotenkin. Kuulostaa passiiviselta vain odotella että esim. tulee evakuointi, mutta ei siitä mitään tule, jos kaikki alkavat leikkiä sankaria ja lähteä metsiin piileskelemään risukeittimen kanssa.

Koronan aikana testasin ja pohdin omavaraisuuttani ja totesin että kaksi viikkoa meni aivan mainiosti. 

Tositilanteessa miettisin, jäisinkö kaupunkikotiin, lähtisinkö 50 km päähän haja-asutusalueelle sukulaisen luo vai lähtisinkö mökille, jossa voin olla kevyesti puoli vuotta jos ruokaa riittää (talvenkin yli selviäisin jotenkin puulämmityksellä). Riippuu kriisistä ja uhista: vyöryvätkö tankit itärajan yli, pommitetaanko kaupunkeja; onko koko sähköverkko alhaalla pitkän ajan; iskeekö tappava pandemia jne jne. Worst case scenario olisi yhteiskunnan täydellinen romahtaminen, mutta sen todennäköisyys on niin pieni että en usko voivani sellaiseen 100% varautua (kuka voi?).

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä ei edes ollut mitkään toiselta puolen maailmaa roudatut käsityöläiskonvehdit, vaan ihan perus Fazerin sininen. Ei ole tietenkään kivaa huomata että joku on käynyt omalla suklaavarastolla, mutta onko aikuisen ihmisen tarpeen raivota teini-ikäiselle lapselleen tällä tavalla, ja eikö keskustelua olisi voitu käydä silloin kun ei ole vieraita? Meidän perheessä ei tällaisesta oltaisi suututtu. Jos on vieraita, heille saa tarjota mitä keittiön kaapeista löytyy. Ostetaan sitten myöhemmin uutta tilalle. 

Tuli mieleen miten itse roudasin käsityöläiskonvehteja ei toiselta puolelta maailmaa, vaan Belgiasta. Maailman parasta suklaata! Menin parhaan ystäväni luo kylään ja vein tuliaisiksi nätin, ei aivan pienen, pussillisen erilaisia käsin tehtyjä suklaapalloja.

Ystäväni puoliso oli myös kotona ja alkoi katsoa telkkaria. Suklaat kaadettiin kippoon siihen sohvapöydälle - ja mitä tekee mies? Alkaa vetää niitä kaksin käsin samalla kun katsoo telkkaria, minä maistoin yhden (ihanaa suklaata). Mussutti ne siinä niin kuin ne olisivat olleet jotain irtokarkkeja. Se siitä vähän parempien tuliaisten arvostamisesta.

No se on varmaan se minun pakettini, jonka UPS:n piti toimittaa kaksi viikkoa sitten! Se oli hukassa, tehtiin reklamaatio ja viimeisin viesti oli että se on annettu postin kuljetettavaksi. Siellä se on, väärin jaettuna!

Ranut kuulostaa vaan niin täydellisen juntilta!