Käyttäjä42257

Yks kaveri menee aina muiden mukana, ei uskalla ikinä olla jotain mieltä asiasta ennen kuin joku toinen on ns. validoinut sen mielipiteen. Muutenkin jotenkin selkärangaton ja varmasti olisi kiusaajatyyppiä jos saisi tilaisuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tuo humanistien halveksunta. Mm. historia, kirjallisuus ja kielitiede ovat vanhimpia tieteitä, ja niin vain nykyajan markkinapellet mieluusti heittäisivät ne romukoppaan palvoessaan mammonan kultaista vasikkaa. Sisivymättömyyden ruokkimat barbarismi ja banaali pinnallisuus kantavat hedelmää, se toki on ollut nähtävissä jo kauan. Elämme uuden keskiajan alkua.

Kai se johtuu osittain alan surkeasta työllisyystilanteesta ja surkeista palkoista. Itse en ymmärrä kuka alkaa lukea noita juttuja. Harrastukset harrastuksena ja opintopolku kohti sellaista, joka myös tuo leivän pöytään.  

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolentutkimus.

Humanistinen.

Historialliset kielet.

Kotitalousopelinja (ihan oikeesti, ei ole yliopistokamaa).

Alapeukuista päätellen osui ja upposi. Ei viestintuojaa kannata ampua :D

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Joskus aikoinaan luin sellaisen jutun, jossa sanottiin, ettei kaksikielisyys lapsuudessa välttämättä ole hyvä asia koska silloin ihmiselle ei kehity omaa kieltä, jolla hahmottaa ympäristöä ja esim. omia tunteita. 

Kyllä kehittyy. Kaksikielisyys on ihan normaali asia. Mutta kaksikielinen lapsi kuulee äidinkielisten puhujien puhuvan niitä kieliä, ei jonkun sellaisen, joka vähän osaa jotain kieltä.

Voipi olla noinkin. Muistaakseni lukemassani jutussa viitattiin ruotsinsuomalaisten kielitaitoihin (olivat siis lapsesta asti suomen- ja ruotsinkielisiä). Heillä oli tämän jutun perusteella todettu heikompaa kykyä ymmärtää monimutkaisia asiakokonaisuuksia. Artikkelin mukaan tämä johtui siitä ettei kumpikaan kieli ei ollut päässyt kehittymään kunnolla. Jotain tämänsuuntaista se oli.  

Tämän väittämän kumoan heti kahden hyvin menestyvän aikuisen kaksikielisen lapsen äitinä. Pojillani ei ole koskaan ollut minkäänlaisia vaikeuksia ymmärtää ”monimutkaisia asiakokonaisuuksia”. Molemmat kielet ovat kehittyneet hyvin, vaikkakin se toinen, asuinmaamme kieli, on ymmärrettävistä syistä suomea vahvempi.

Mutta se, että rupeaisin puhumaan tankeroenglantia lapselleni laajentaakseni lapsen sanavarastoa on jotakin muuta. Voi aiheuttaa sekavuutta ja myöhemmin ongelmia, jos on oppinut kielen väärin ja jos on lapsesta saakka kuullut esim. väärää kielioppia, on hankala myöhemmin ruveta sitä muuttamaan, sillä siihen on jo kasvanut kiinni. Me mieheni kanssa puhuimme omaa äidinkieltämme lapsillemme, minä toisaalta aina välillä puhuin myös asuinmaamme kieltä heille, eikä siitä ole koskaan aiheutunut ongelmia. Päinvastoin, olen lukenut tutkimuksen, jonka mukaan juuri kaksi- tai useampikieliset lapset oppivat helpommin esim. kieliä, sillä he ovat kasvaneet siihen.

Niin, mitä tuohon sanoisi? Viittasin tutkimukseen, sinä vastasit anekdootilla omista lapsistasi. Se, ettei juuri sinun lapsillasi ole ollut kuvailemiani vaikeuksia ei tarkoita, etteikö se voisi kuitenkin olla yleistä ko. viiteryhmässä. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Joskus aikoinaan luin sellaisen jutun, jossa sanottiin, ettei kaksikielisyys lapsuudessa välttämättä ole hyvä asia koska silloin ihmiselle ei kehity omaa kieltä, jolla hahmottaa ympäristöä ja esim. omia tunteita. 

Kyllä kehittyy. Kaksikielisyys on ihan normaali asia. Mutta kaksikielinen lapsi kuulee äidinkielisten puhujien puhuvan niitä kieliä, ei jonkun sellaisen, joka vähän osaa jotain kieltä.

Voipi olla noinkin. Muistaakseni lukemassani jutussa viitattiin ruotsinsuomalaisten kielitaitoihin (olivat siis lapsesta asti suomen- ja ruotsinkielisiä). Heillä oli tämän jutun perusteella todettu heikompaa kykyä ymmärtää monimutkaisia asiakokonaisuuksia. Artikkelin mukaan tämä johtui siitä ettei kumpikaan kieli ei ollut päässyt kehittymään kunnolla. Jotain tämänsuuntaista se oli.