Käyttäjä41157

Minulta poistettiin mahalaukku jo vuonna 1967 joulukuussa. Lääkärit antoivat elinaikaennustuksen, Viittäkymmentä elinvuotta et tule näkemään. voi miten lohdullista, nyt olen kahdeksankymppinen. Mahasairauteni oli jo lapsena. Vatsa aina kipeä. Koulussa makasin opettajanhuoneessa useita kertoja kylmä rätti vatsanpäällä. Ensiksi leikattiin umpisuoli. Oireet eivät kadonneet sitten sain selkään sanoin että teeskentelin. Meni toistkymmentä vuotta, sitten tapahtui. Teimme Lauttasaaren läppäsiltaa, ajoin sielä nosturia. Heräsin Marian sairaalassa. Minulta oli mennyt taju. Lääkäri tuli kysymään joko minä olen saanut apua. En tiennyt missä olin. Apu tuli ja minut lähetettiin kotiin evästyksin, huomenna röntgeniin. röntgenissä minulta ei löytynyt sappirakkoa. Sitä etsittiin kolmepäivää tohtorit laittoivat Röntgenkuvat kainaloon, osoite Meilahti. Meilahdessa tutkittiin viikko joka päivä. Sappirakko pysyi piilossa. Tuli sairaalaankutsu. Jälleen sairaalassa tutkimuksia jokapäivä, luulivat minulla olevan joku tuntematon Syöpä? Laittoivat leikkausjonoon. mutta seuraavanapäivänä sääsin sisään ja tutkittiin jälleen monta päivää. kunnes leikattiin. Leikkaus meni hyvin mutta melkein kuolin. kolmantenapäivänä tohtori tuli sanomaan että, haluatko kuulla hyvät ja huonot uutiset. Hyvät uutiset se sappirakkokin sitten löytyi. entäs ne huonot uutiset. Jouduimme poistamaan mahalauku osan suolta ja tekemään sulle suolesta uuden pienen mahalaukun et tule koskaan kärsimään liikalihavuudesta kaikki hyviä uutisia. Sitten viimeinen et tule näkemään viisikymmentävuotispäivääsi. Tänään olen Kahdeksankymmentä ja risat.

Jos joku on kiinnostunut voin kertoa

. ELÄMÄ VOITTAA