Käyttäjä40049

Olen ihan samaa mieltä. Onneksi en ole kovin paljon joutunut vastailemaan, koska sain onnekseni käydä 60-luvulla Suomen arvostetuimman tyttölyseon läpi ja sen jälkeen opiskelin ulkomailla 14 vuotta. Kaikki lomat olin Suomessa töissä, jotta olisin pystynyt maksamaan opiskeluni, niihin meni n. 12000 USD/vuosi eli silloisia mummonmarkkoja yli 70000. En ole koskaan pitänyt lapsista, omat vanhempani tiesivät sen ja totesivat minun valinneen hyvin, koska valmistuin täydelliseen unelma-ammattiini. Täällä joku "marttyyriäiti" totesi, ettei lapseton tiedä kivuista ja pahoinvoinnista mitään; itseltäni on puhjennut umpilisäke, se ei ihan pieni kipu ole, 70-luvulla sain pohjukaissuolihaavan ja se kyllä pisti oksentelemaan, siinä meni pahimmillaan puoli vuotta - mutta niinpä olinkin silloin hoikka. Naimisiin menin vasta täytettyäni 50 ja silloin ei enää kyselty. Tuttavistani ne, jotka ovat lapsia hankkineet, maksavat nyt eläkkeellä ihan itse siivoojansa ja hoitonsa, eivät lapset sitä automaattisesti tee, niin maksan minäkin, mutta eipä ole perinnön kärkkyjiäkään. Nyt olen vapaa tekemään, mitä haluan, toki joudun käyttämään hieman enemmän palveluita, koska olen pyörätuolissa, mutta eipä se ole menoa haitannut, vasta korona rajoitti. Työelämässäkin oli minulla onnea; siinä, missä muut työtoverit kertoivat lapsistaan ja näyttivät kuvia, kerroin minä -kuinkas muuten- kissoistani ja näytin niiden kuvia, riitoja ei päässyt syntymään, koska kysymyksiin vastasin suoraan, etten halua lapsia. Mielestäni naisen osa ei ole lisääntyä ja täyttää maa, kyllä täällä on populaatiota ihan tarpeeksi muutenkin, niin haluttuja kuin ei-niin-haluttujakin.  Ainoa murheeni oli se, että mieheni kuoli vain 8 kk vihkimisen jälkeen. Mikäli joudun joskus hoitolaitokseen, viihdyn varmasti sielläkin, en kaipaa perhettä, olen onnellinen, jos näkö säilyy, koska lukeminen on minulle tärkeää. Lyhyesti ja ytimekkäästi: olen vapaa ja onnellinen ja riippumaton kenties hyvinkin ynseistä lapsista, jotka tulisivat korkeintaan ronkumaan rahaa (sellaistakin tiedän tapahtuneen ihan ulospäin hyvissäkin perheissä). Itse asiassa me lapsettomat voimanaisethan pidämme pystyssä tätä yhteiskuntaa, minäkin ennätin maksaa jopa ns. vanhanpiianveroa, jota perittiin 25 täyttäneiltä neiti-ihmisiltä vielä 70-luvulla. Boomerina tiedän, että mitään ei tullut ilmaiseksi eli eläköön, me!