Käyttäjä39566
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Onpas ikävä äiti sinulla. Millä planeetalla on edes olemassa jokin suositus siitä, kuinka monta nakkia lapsi saa syödä viikossa? Neuvolasta nimittäin tuskin tuollaista suositusta saa. Varmasti ruokavalio-ohjeistusta annetaan, mutta tuo menee jo aika absurdin spesifiksi.
Toki hän saa itse googlettaa ja etsiä tietoa asioista tai voitte tehdä tämän halutessanne yhdessä. Ei kuulosta kovin paljon tukea antavalta henkilöltä, jos noin lyttää, että "olisi pitänyt tietää".
Tuon nakkisuosituksen olen jopa kuullut tai lukenut jostain, taitaa olla yksi annos viikossa tms, muuten nitriittirajat paukkuu. Juuri jossain neuvolan ravitsemussuosituslappusissa taitaa olla, ehkä jopa samassa, missä oli raskaudenaikaisia ja vauvavuoden suosituksia.
Onko ap äitisi muuten hyvin tarkka ihminen? Minulla on kaveri, joka noudattaa ohjeita ja on muutenkin jämpti ihminen, niin häntä tuollaiset suositukset varmasti helpottavat. Ehkä äitisi hakee niistä tukea omalle isovanhemmuudelleen, kun tietää maailman muuttuneen sinun lapsuudestasi eikä halua hyppiä varpaille.
Toinen vaihtoehto on, että äitisi on ikävä ihminen ja haluaa osoittaa sinulle paikkasi. Äidin ja tyttären välit saattaa muuttua vähän oudoiksi, kun tyttärestäkin tulee äiti.
Mielenkiintoinen asetelma. Oman kokemuksen mukaan on yleensä toisin päin, nuorempi polvi on valveutunut ja ylipäätään tietää suositusten olemassa olosta, vaikkei tarkkoja rajoja tietäisikään saati noudattaisi, vanhempi sukupolvi menee enemmän tunteella.
Mutta koska linjat kasvatuksessa vaihtelevat, vastaa sen mukaan, miten itse haluat lapsesi kasvatettavan. "Ei se niin tarkkaa ole", on ihan hyvä vastaus.
Opiskeluaikoina joo, mutta mies ei ollut opiskelija, asuikin eri paikkakunnalla. Nuoruudentuttuja.
Ei meilläkäön liiemmälti. Joskus muistan öitin kehotuksesta tehneeni kummeille vähän hienomman joulukortin ristipistotyönä tms ja nyt vanhemmiten kummit on niitä harvoja sukulaisia, joille lähetän joulukortin. Ei kummeistakaan ole juuri sen enempää kuulunut, sukujuhlissa jos törmätään, jutellaan vähän enemmän kuin muiden sukulaisten kanssa. En kyllä tässä vaiheessa elämää enempää odotakaan, kun omiakin kummilapsia jo on.
Meillä on monta kummilasta, jotka valitettavasti ihan maantieteellisistä syistäkin ovat ihan eri asemassa tapaamisten suhteen. Kaikki ovat vielä niin pieniä, että yksin eivät oikein voi kyläillä ja nyt korona-aikana ei olla yhtä kummilasta edes nähty puoleentoista vuoteen, kun asuu ihan eri suunnalla ja vanhempansa eristäytyvät huolellisesti. Siispä hänelle ollaan tällä hetkellä lähinnä sellainen lahjakummi, mitä en itse niin pane pahakseni, onhan sekin jotain.