Käyttäjä39263

Mä ostin yksityiseltä myyjältä mun asunnon. En kokenut sitä mitenkään ongelmana.

Mun ei tarvinnut asua kuin vuosi englanninkielisessä maassa kun ajattelin kaiken englanniksi, unet näin englanniksi jne. Ja jos joskus harvoin tuli puhuttua suomea niin unohtelin sanoja. En todellakaan ollut ylpeä siitä, ennemminkin nolotti. Nyt olen asunut Suomessa jo monta vuotta ja unohtelen sanoja englanniksi. Sekin nolottaa.

Meillä toinen lapsi oli vahinko. Olen siitä kyllä erittäin kiitollinen. Mutta joo, suhde oli aivan kamala ja valehtelematta toivoin koko raskausajan että mies vaan yhtäkkiä kuolisi eikä meidän tarvitsisi erota. Häpeä oli jotenkin aivan liian suuri lähteä taapero kainalossa ja maha pystyssä. No myönnettäköön, ei se ollut helppoa taapero ja vauvan kanssakaan. Itse purin hammasta, mutta kun huomasin esikoisen menevän aivan hiljaiseksi ja "näkymättömäksi" kun mies taas haukkui mua läskiksi laiskaksi nartuksi niin tajusin, että pakko tästä on lähteä vaikka tuntuisi kuinka nöyryyttävältä. Elämä parani samantien ja viikon jälkeen muutosta "synnytyksen jälkeinen masennus" katosi ja elämänilo palasi.

Ei, siksi on olemassa muun muassa termi törkeä väkivalta. Henkilökohtainen mielipiteeni kuitenkin on, että sama väkivalta on sitä pahempaa mitä läheisempi henkilö sitä aiheuttaa. Ei tuntuisi yhtään niin kamalalta saada joltain tuntemattomalta hullulta nyrkistä, kuin jos lyöjä olisi rakas henkilö.

Voi, ei munkaan lapset saaneet sitä vaikka hoidin heitä yksin 10 päivää neljän seinän sisällä. Ja mulla oli siis omikron.