Käyttäjä3895
Seuratut keskustelut
Kommentit
Ohis mutta on harhaluulo että jokainen meistä olisi omanlaisensa ja jokaisen keho reagoisi omalla tavallaan ruokaan.
Ei pidä paikkaansa, lukuunottamatta ruoka-aineallergioita, keliakiaa, laktoosi-intoleranssia ym. sairauksia.
Terve ihmiskeho reagoi aika ennalta-arvattavasti lihaan, eläinrasvaan, maitoon jne. Se missä oikeasti on suurta vaihtelua ihmisten välillä on makumieltymykset, tottumukset ja arvostukset.
Joku pitää pihviä ainoana "oikeana" ruokana ja sitten kokee voivansa hyvin sitä syömällä. Joku toinen haluaa karttaa viljoja koska on lukenut että ne eivät kuulu luolamiesdieettiin, ja sitten saa epämääräisiä oireita puurosta. Ja niin edelleen.
Ihmiskehon anatomia ja fysiologia toimivat autuaan tietämättöminä näistä pääkopan mielipiteistä.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä3895 kirjoitti:
Olen ikuisesti Diana-fani ja Dianan puolella. Seurasin hänen tarinaansa aktiivisesti silloin aikanaan ja minulla on mm. muutama hänen elämästään kertova kirja.
Mielestäni vika ei ollut yksinomaan tai edes voittopuolisesti Charlesissa. Diana oli hyvin keskenkasvuinen, ailahteleva, tynnyrissä kasvanut ja huonolla itsetunnolla varustettu tyttölapsi naimisiin mennessään. Ja kuten eilisestä dokumentista kävi taas ilmi, hänellä ei ollut ketään tukijaa hovissa. Jonkun äidillisen naishenkilön olisi ehdottomasti pitänyt ottaa Diana siipiensä suojaan. Vahvalla tuella hän olisi voinut paremmin haastavassa roolissaan.
Charlesilla oli itselläänkin omia haasteitaan, on aika paljon pyydetty että hän (oman kylmän lapsuutensa eläneenä) olisi pystynyt toimimaan psykiatrina ja olkapäänä jne. luonnehäiriöiselle vaimolleen, jota ei edes oikein rakastanut alunperinkään, vuodesta toiseen.
Oli hirveää katsoa kuinka Diana kertoi jo lapsuutensa olleen syvästi onneton. Ihmisparka näytti onnelliselta ainoastaan omien lastensa seurassa.
Luonnehäiriöisen vaimon kanssa? Huhhuh mitä potaskaa, vaikka toki voit diagnosoida kun olethan sentään muutaman kirjan lukenut. Täällä kirjoittelevat ihmiset ovat ilmeisesti myös joutuneet 18-vuotiaana noin merkittävään asemaan ja eläneet sellaisen asian kanssa että aviomiehenne jota yritätte rakastaa ei aiokaan tehdä avioliiton eteen mitään vaan säilyttää edelleen vanhan rakastajansa? Kyllä tuollainen tekee pahaa jälkeä kenen tahansa mielentilalle. Miten muuten Diana avioliitosta päästyään muuttui täysin erilaiseksi, vahvemmaksi ja tasapainoisemmaksi jos kyse oli siitä että hän vain oli luonnehäiriöinen?
Ai niin , anteeksi, unohdin missä ollaan, eli av-palstalla. Täällähän vika on aina miehessä. Aina. Riippumatta siitä minkälainen vaimo on a) luonteeltaan b) ulkonäöltään tai c) käytökseltään. Silti vika avioliiton epäonnistumiseen on miehessä. Enkä nyt tarkoita pelkästään Dianaa ja Charlesia.
Olen ikuisesti Diana-fani ja Dianan puolella. Seurasin hänen tarinaansa aktiivisesti silloin aikanaan ja minulla on mm. muutama hänen elämästään kertova kirja.
Mielestäni vika ei ollut yksinomaan tai edes voittopuolisesti Charlesissa. Diana oli hyvin keskenkasvuinen, ailahteleva, tynnyrissä kasvanut ja huonolla itsetunnolla varustettu tyttölapsi naimisiin mennessään. Ja kuten eilisestä dokumentista kävi taas ilmi, hänellä ei ollut ketään tukijaa hovissa. Jonkun äidillisen naishenkilön olisi ehdottomasti pitänyt ottaa Diana siipiensä suojaan. Vahvalla tuella hän olisi voinut paremmin haastavassa roolissaan.
Charlesilla oli itselläänkin omia haasteitaan, on aika paljon pyydetty että hän (oman kylmän lapsuutensa eläneenä) olisi pystynyt toimimaan psykiatrina ja olkapäänä jne. luonnehäiriöiselle vaimolleen, jota ei edes oikein rakastanut alunperinkään, vuodesta toiseen.
Oli hirveää katsoa kuinka Diana kertoi jo lapsuutensa olleen syvästi onneton. Ihmisparka näytti onnelliselta ainoastaan omien lastensa seurassa.
Sanoinkin että terve ihmiskeho.