Käyttäjä38863

Ennenwanhaan puhuttiin vähän tai ei ollenkaan. Ei ollut tuollaisia ongelmia olemassakaan. Parhaan ystävättären mies aloittaa jutun kertomisen keskeltä, sitten mennään loppuunpäin ja välillä poiketaan alussa. Ota siitä sitten selvää, edes kyselemällä ei onnistu. Usein myös kertoo tarinoita täysin tuntemattomista ihmisistä tai työkavereistaan, jotka tuntee vain mies itse. Onhan se rasittavaa mutta huumorilla ystävätär ainakin hänen kanssaan on vuosikymmeniä pärjännyt. 

Perunavoitaikinan tein ja siitä tulossa piirakka, jossa sisällä vihreää parsaa ja kolmea erilaista juustoa raastettuna. Vihreää Canastasalaattia vinaigrette kastikkeella seuraksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mokkapalat. 80-luvulle unohdettu herkullinen kahvileipä. Jostain vanhemmasta reseptikirjasta varmaan löytyy ohje, etsikää toki.

Noitahan on joka pullamyyjäisissä.

En ole koskaan kuullutkaan saati törmännyt. Yritin googlettaa reseptiä, mutta en löydä mitään. Täytyy kaivella ullakolta joku isoäidin vanha keittokirja.

Laitat vaikka Iltasanoman "Ruokala-reseptit" hakuun niin tulee KAHDEKSAN erilaista mokkapalareseptiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin molemmat etätöissä, mutta emme näe toisiamme paljon sen enempää kuin silloin, kun minä työskentelen toimistolla. Aamulla lenkitän koiran ja sen jälkeen otan aamuteeni ja voileipäni työhuoneeseeni ja syön aamiaista samalla kun luen sähköposteja ja aloittelen töitä. Puoliso menee omiin hommiinsa joko tietokoneelle omaan työhuoneeseensa tai verstaaseen ja/tai käy hänkin lenkillä. Iltapäivällä minä lämmitän oman lounaani ja luen sitä syödessäni verkkolehtiä, surffaan tällä palstalla jne. Puoliso on 8/16 tai mikä lie ateriarytmillä, joten hän syö joskus iltapäivän mittaan oman aamiaisensa ja lukee Hesarin ihan paperisena.

Töiden jälkeen lähden koiran kanssa parin tunnin lenkille ellei ole tarve yhdessä tehdä jotain tai käydä asioilla, puoliso siirtyy viimeistään siinä vaiheessa verstaaseensa tai pihahommiin. Suunnilleen puoli yhdeksältä illalla ollaan molemmat sisällä ja syödään päivällinen. Sitä ennen siis vain nähdään toisemme ohimennen paitsi jos on tosiaan yhteisiä juttuja tai puoliso lähtee mukaan koiralenkille tms.

Outoa. Ette ole ystäviä, vaan jotain toisille lähes vihamielisiä tyyppejä.

Ei, vaan heillä on tarpeeksi iso asunto/talo ja kumpikin on itsellinen siis tekee omia asioitaan/harrastuksia itsenäisesti.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim Hkissä suuri osa asuu vuokralla. Vuokraan menee yli puolet eläkkeestä. Jos pienin tulotaso, niin hyvä jos saavat edes makaronia sillä rahalla mitä elämiseen jää.

Maaseudulla halvoissa omakotitaloissa asuvat saavat olla tyytyväisiä.

Pääkaupungissa monet myyneet kunnon huononnuttua asuntonsa ja muuttaneet palvelutalon omaiseen vuokrakämppään hinta 1200e/kk. Siihen ei kuulu muuta kuin asunto ja ehkä yhteinen kerhotila, sairaanhoitajan läheisyys tms jonka käynnistä veloitetaan erikseen.

No kannattaisiko vanhusten muuttaa muualle, jossa olisi pienempi vuokra? Kun ainakaan siitä nyt ei ole kiinni että työpaikkoja on enemmän hesassa.

Se on helppo nuorena ottaa ja lähteä, mutta vanhana ei ole enää niin yksinkertaista muuttaa pois paikkakunnalta jossa on asunut mahdollisesti vuosikymmeniä. Tuttu ympäristö ja mahdollinen jäljellä olevien ystävien ja sukulaisten lähelläolo tulee (entistäkin) tärkeämmiksi kun vanhenee.

Onhan noita eläkeläisiä Suomesta siirtynyt sankka joukko Espanjaan, Portugaliin, Turkkiin ja muihinkin Aasian maihin esim. Thaimaa. Tietenkään en väitä, että sopisi kaikille, mutta ainakin 10 v. ennen eläkkeelle pääsyä pitää miettiä millaisen järjestelyn itselleen aikoo eläkevuosiksi tehdä. Eläkkeen summan tietää suurinpiirtein joten sillä mennään.