Käyttäjä38832
Seuratut keskustelut
Kommentit
- ei mitään (typeriä) leikkejä / pelejä / morsiamenryöstöä, ym. nolaamisjuttuja, vaan kunnon ohjelmaa, vaikkapa musiikkiesityksiä, sketsejä, taikuri, tanssia - niin että KAIKILLA on hauskaa. Myös hääparilla
- ei laiteta vieraiksi kutsuttuja "lennosta" tarjoilemaan / tiskaamaan / ruokakuskeiksi - ei ole ollenkaan mukavaa sotkea juhlavaatteitaan - ja tuntea olevansa alempiarvoinen
- naimisiin voi mennä muuallakin kuin kirkossa, esim. laivalla (Koronarajoitukset huomioon ottaen.)
- mikäli vieraslista ja etenkin karsiminen tuottaa päänvaivaa ja rahasta on puutetta, etkä ole muutenkaan haaveillut prinsessahäistä kaikkien huomion kohteena, mene naimisiin oikeustalolla /maistraatissa / pappilassa. Säästyt monilta ikävyyksiltä
En usko horoskooppeihin, mutta niistä on silti viihdyttävää lukea.
Itse olen aurinko - kauris, nouseva Vaaka, ja Vesimies - kuu. En siis ollenkaan ura -, ja työkeskeinen kuten kauriit kuulemma yleensä ovat...
Aviomieheni on aurinko - Leijona, nouseva merkki on Vaaka (kuten minullakin), ja kuu on Neitsyessä.
Tulemme erinomaisesti toimeen keskenämme, olemme olleet kohta 30 vuotta yhdessä. Joten se siitä Kauriin ja Leijonan yhteensopimattomuudesta!
Olen säännönmukaisesti huomannut - skeptisestä asenteestani huolimatta - etten sovi yhteen Oinaiden, Kaksosten, Kalojen, Jousimiesten, enkä Neitsyiden kanssa.
Sen sijaan ystäväpiirissäni on Skorpioneja, toisia Kauriita, Leijonia, Vesimiehiä, ja Härkiä.
Pahimmat koulu-, ja työpaikkakiusaajani ovat olleet Kalojen merkeissä syntyneitä. Pahin pomo oli Kaksosten merkissä syntynyt. Oinas tulee hyvänä kakkosena.
Usean turhauttavan lääkärissä käynnin jälkeen tajusin viimein pyytää johtavalta Te - virkailijalta pääsyä moniammatillisen työryhmän kuultavaksi. (Olin siis työtön.)
Moniammatillinen työryhmä ohjasi minut psykologille, ja tilannettani selviteltiin haastattelemalla, sekä erilaisilla testeillä ja kokeilla.
Kävin myös neuropsykologin ja psykiatrin haastateltavana ja testattavana.
Noin vuoden kuluttua sain ADHD - diagnoosin.
Kurjista kokemuksistani oppineena - ja työelämästä tarpeekseni saaneena - osaan kyllä neuvoa milloin työhaastattelussa pitäisi alkaa hälytyskellojen soimaan:
- kun työnantajaehdokas alkaa moittimaan edellisiä työntekijöitään - sinä olet jonossa seuraavana!
- kun ilmenee että työpaikkaan etsitään tehokasta ja virheetöntä multitaskaajaa joka pystyy sadasosasekunnissa orientautumaan täysin eri asiaan - ja mieluiten mahdollisimman moneen yhtä aikaa
- nepotismi eli sukulaisten suosiminen
käy ilmi jo työhaastattelussa
- epäily että pitkäaikaistyötön on laiska ja epäluotettava
- pomoehdokkaan loputon itsekehu
Itsekin menin naimisiin oikeustalolla:
appivanhempani olivat todistajina,ja käräjätuomari vihkijänä. 💞
Ylläni oli helmenharmaa jakkupuku jota käytin yo-juhlissani, miehelläni oli tumma puku. 👥
Kävimme valokuvaamossa heti vihkimisen jälkeen, ja joimme juhlakahvit täytekakun ja keksien kera lähimpien sukulaisten läsnä ollessa. 🎂☕
Jotkut katkaisivat välit poikki koska eivät saaneet toivomiaan isoja kirkkohäitä - yksi heistä mieheni naispuolinen kaveri, puhenaisemme. Moni mieheni ex-kännäilykaverikin pettyi kun eivät päässeet häihimme ryyppäämään - eikä edes "poikamiesiltamia" järjestämään, koska kerroimme naimisiin menostamme ainoastaan lähisukulaisillemme. 🙂
En edelleenkään muuttaisi mitään. En ole koskaan edes haaveillut prinsessahäistä, enkä ylipäätään kirkkohäistä, me molemmat inhoamme huomion kohteina olemista, hääleikkejä, tanssimista, kaksimielisiä "muka-hauskoja" puheita, ja "pönöttämistä." 😬
Olipa hyvä ettei meillä olisi ollut varaakaan järjestää mitään häitä - kaikki olisivat varmasti haukkuneet ne lyttyyn joka tapauksessa - kaikkia ei voi miellyttää. Eikä siihen ollut onneksi halua eikä tarvettakaan. 😅