Käyttäjä38638 Hajurohmo
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 18:39"]
Hanki varasto, siirrä kaikki tavara sinne, vie tyhjään kotiisi vain se mitä jaksat kantaa kerralla. Toista muutaman päivän välein, kunnes et enää jaksa / näe tarpeelliseksi. Vuoden päästä anna jollekin tehtäväksi tyhjentää/hävittää/myydä/kierrättää varasto.
Ilmeisesti kellään ei tarvitsisi olla huonekaluja? Eikä käynyt mielessä että varastoa ei ehkä saisi ihan kodin läheltä, kuka lähtee roudaamaan selässään kamaa jostain kymmenen kilometrin päästä?
Ja vielä huonoksi lopuksi dumppaisit varaston tyhjentämisen jonkun muun harteille...
Vähän voisi ajatella ennen kuin laittaa näppiksen laulamaan ;)
Jos ihminen/perhe tarvitsee "ylimääräisen" varaston, ongelma on jossakin määrin karannut käsistä. Ei terve ihminen lisävarastoa tarvitse!
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh varmasti sitä tavaran määrää, kun on enemmän lapsia. Pitää olla kaikille sopivat käyttötavarat, jemmassa välikokoja, jatkuvasti pitää ostaa niitä mitä ei jo kaapissa ole ja jossain välissä myydä/lahjoittaa kaikille pieniä.
Yhden lapsenkin kanssa välillä tuntuu, että ainakin yhden tutkinnon verran on on aivokapasiteettia syöty pelkkään tavaran hallintaan, kodin ylläpitoon ja menojen seurantaan.Parisuhteessa on juuri se haaste, että pitää molempien tehdä kompromissejä ja sen joka pääsee ensin jyvälle turhan tavaran poistosta odottaa, josko se toinenkin innostuisi.
Uskoisin, että keskimäärin naisilla on tässä helpompaa. Useimmin naiset ovat kuitenkin se joka on kiinnostuneempi kodin sisustuksesta, miehet taas ovat niitä jotka sanovat, että kunhan sohva osoittaa tv:tä kohti, enkä pidä vihreästä. Minä ainakin sisustusintoilijana olen muutaman miehen kanssa asuessa ja kavereiden kanssa puhuessa törmännyt tähän. Osa miehistä on sillä tavalla tarkempia, että mitä eivät halua ja osalle kaikki on ok. Toki poikkeuksia on myös paljon, oma isänikin tykkää kierrellä kirpputoreja ja etsiä antiikkikalusteita ja hän on hyvin tarkka siitä mitä haluaa.
Näin ollen useimmin lähtötilanne on se, että miehellä on joku varasto ja sisällä muutama kaappi täynnä omia tavaroitaan ja nainen saa kohtuu vapaasti karsia muut. Taas toisin päin, kun karsimista tekee mies, niin lähes mihinkään näkyvillä olevaan ei hän saa koskea. Eli vaikka miten karsii, niin silti olohuone on täynnä turhaa koriste-esinettä ja sisustustyynyä, keittiön kaapit tursuvat mummojen vanhoja kuppeja ja arabian keräilysarjoja, eikä elämä helpotu lainkaan.Itsekin tavaroiden karsimisesta innostuneena olisin hyvin skeptinen, jos mies alkaisi yksin tekemään sitä hommaa, vaikka itse olen vuosia yksin hoitanut. Tosin kaiken poistettavan olen ensin laittanut laatikkoon ja kysynyt onko siellä mitään hänelle tärkeää ja jos on sieltä jotain halunnut säästää, on sille tehty tilaa.
Se, onko tavarasta pääsemisen tarpeen oivaltaminen helpompaa naiselle vai miehelle, vähän riippuu...
Tavaraholismi on kuin peliriippuvuus. Se voi ottaa valtaansa niin miehen kuin naisenkin. Se on kuin aineiden vaikutuksessa oleminen [josta itselläni ei - onneksi - ole kokemusta]. Pystyn ymmärtämään sen, että henkilö jonka tuo riippuvuus on ottanut valtaansa, on samankaltaisessa tilassa kuin olisi mömmöissä: ei kykene ajattelemaan selkeästi eikä järkevästi eikä SUHTEUTTAMAAN asioita.
Ja tavaraholismi ei ole irrallinen asia, vaan se on OIRE jostakin muusta. Jokin tunnetasolla oleva tarve, joka pakottaa etsimään jonkinlaista "turvaa". turvallisuudentunnetta tavarasta.
Mutta toivon sydämestäni, että nämäkin sivut olisivat monille herätyksenä... Ihminen tulee toimeen yllättävän vähillä tavaroilla.
Olen ystävillemme lukuisia kertoja sanonut, että irtaimistosta VÄHINTÄÄN 2/3 on ns. rouvan hallinnassa. On olemassa ikään kuin kummankin "omat" tavarat ja sitten on suuri "harmaa alue", jossa omistusosuus vaihtelee eli kumpi pitääkin tavaraa "enemmän" omanaan tai on siihen enemmän kiintynyt.
Omistani [suuresta osasta omiani] olen valmis luopumaan - melkein millä keinolla hyvänsä, mutta KUN SE EI RIITÄ!
Ai niin, ja on ehdottomasti mainittava kirja, joka LOPULLISESTI HERÄTTI minut. Donna Smallin: Koti siistiksi. Neuvot ovat niin lapsellisen yksinkertaisia, ettei niitä tule edes ajatelleeksi. On siinä kirjassa sitten ämerikalaistyylistä saivarteluakin, mutta se tulee onneksi vasta myöhemmin ettei enää haittaa kun kirjan alkuosa on jo tempaissut mukaansa.
Mitenkö päästä rumista astioista eroon?
Yksinkertaisesti. "Niille sattui pieni `vahinko` eikä niitä enää voi käyttää..."
Sinulla on uudenvuodentinat valmiina, jos haluat sellaiseen taikauskoon turvautua... Annat sukulaisille valmiiksi valetut "mötikät" vastalahjaksi... :)