Käyttäjä38452
Seuratut keskustelut
Kommentit
Täytyy tunnustaa, että itse valitsin normaalin työpäivän mielummin kuin yhteisen työhyvinvointipäivän, onneksi se oli mahdollista. Meillä oli sellainen elokuun lopussa. Olen ollut uudessa työpaikkassani nyt 1v+8kk, eli pitkälti vain tätä korona aikaa. Ehkä kun itsellä työelämää takana 32 vuotta (olen 48v) niin itselläni ei ole tarvetta minkäänlaisiin ylimääräisiin kontakteihin tai ystävystymisiin työpaikkani ihmisten kanssa. Ovat ihan mukavia kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä38452 kirjoitti:
Itse olen aina vaan pienipalkkainen, edellisessä työpaikassani palkka brutto 2500 euroa ja nykyään 3000 euroa. Aloitin 16 vuotiaana kokopäivätyöt ja nyt työelämää takana 32 vuotta. En ole ikinä ollut työtön ja nyt siis neljäs vakituinen työpaikka. Yksi lapsi. Asumme omistusasunnossa, jonka arvo n. 240.000 euroa, asunto on vuoden päästä velaton. Mieheni ei ole saanut sukanvarteen mitään, toki on velaton auto ja vene. Itselläni säästötilillä ja sijoituksissa n. 80.000 euroa. Lapsen ja miehen harrastukset, auto ja veneen pito vie Suomessa kyllä rahaa ihan kiitettävästi, mutta nyt korona aikaan matkustelu ei ole vienyt rahaa. Varsinaisesti en säästä, mutta vaikka meillä molemmilla pienet tulot niin menommekin on maltilliset.
Kolmen tonnin bruttokuukausipalkka ei ole pieni.
Tavallaan en itsekkään pidä sitä pienenä, työkokemusta on 32 vuotta, mutta pohjalla vain peruskoulu. Tätä palstaa kun lukee niin tuntuu, että kukaan ei tienaa vähemmän. Vain yhdellä ystävälläni on pienempi palkka.
Itseäni häiritsee aiemmassa kirjoituksessani tuo velaton auto ja vene, se on totta, mutta molemmat käytettyinä ostettuja eikä mitään luksusversioita.
Minulla on tänään huono päivä ja siitä syystä kovin negatiivinen mieli.
Minä teen työtä 3000 euron bruttopalkalla ja elätän kyllä itseni sillä ihan hyvin, mutta en pidä työstäni.
Olen 48 vuotias ja tehnyt kokopäiväisesti töitä jo 32 vuotta ja välillä mietin mitä helvetin järkeä tässä on. Tuntuu nykyään kun elämä olisi pelkkää duunia. Ja salaa kadehdin niitä jotka saavat olla kotona liiton/kassan päivärahalla, vaikka tiedän, että se ei ole kaikille oma valinta ja työttömyys on monelle iso kriisi. Tiedostan, että olen väsynyt ja tiedostan myös sen, että minulla on työ jolla elätän itseni.
Itse olen aina vaan pienipalkkainen, edellisessä työpaikassani palkka brutto 2500 euroa ja nykyään 3000 euroa. Aloitin 16 vuotiaana kokopäivätyöt ja nyt työelämää takana 32 vuotta. En ole ikinä ollut työtön ja nyt siis neljäs vakituinen työpaikka. Yksi lapsi. Asumme omistusasunnossa, jonka arvo n. 240.000 euroa, asunto on vuoden päästä velaton. Mieheni ei ole saanut sukanvarteen mitään, toki on velaton auto ja vene. Itselläni säästötilillä ja sijoituksissa n. 80.000 euroa. Lapsen ja miehen harrastukset, auto ja veneen pito vie Suomessa kyllä rahaa ihan kiitettävästi, mutta nyt korona aikaan matkustelu ei ole vienyt rahaa. Varsinaisesti en säästä, mutta vaikka meillä molemmilla pienet tulot niin menommekin on maltilliset.
Molemmat 48 vuotiaita ja yhdessä ollaan oltu 26 vuotta. Tänä viikonloppuna seksiä joka päivä pari kertaa pvä, oltiin mökillä kaksisteen. Välillä voi mennä 1-3 viikkoa ilman seksiä ja sitten vaikka yksi viikko joka päivä. Niin paljon vaikuttaa duunin kiireet, miehen ja lapsen harrastukset ja se että työajat aika eri. Seksi on parempaa nyt kuin ikinä ennen, naisena olen löytänyt oman seksuaalisuuteni ja mieheni osaa käsitellä minua. Ihana viikonloppu todellakin takana.