Käyttäjä38452
Seuratut keskustelut
Kommentit
Minulla on ihana isä nykyään, lapsuudesta on muitakin muistoja kuten liiallinen alkoholin käyttö. Todella ikäviä yksittäisiä muistoja, mutta selvinpäin isäni on aina ollut mitä ihanin isä.
Olin itse varmaan 15-16 vuotias, kun jälleen kerran mukava yhteinen juhlalounas alkoi muuttumaan kireäksi tunnelmaksi liiallisen alkoholimäärän vuoksi, meillä oli vieraitakin. Ykskaks isäni totesi, että mitenköhän mun poikakaveriasiat yms kun mulla on niin pienet rinnat. Hävetti vieraiden takia, ahdisti, että oma isäni sanoi niin ja toki asia oli minuakin vaivannut. Tänä päivänäkin, olen 48 vuotias muistan sen tunteen ja nöyryytyksen. Omien isien kyllä pitää olla todella varovaisia siitä mitä tyttärien ulkonäöstä sanoo. Olin tottunut koulussa kyllä poikien vitsailuun "lauta" yms. Herkkä aihe siis oli.
Aikuiselämässä en ole rintojeni koosta kärsinyt, eli minulla ne kyllä vielä kasvoi kokoon B/C ja hyvin ovat itselleni (ja miehelleni) kelvanneet.
Pitkässä suhteessa tilanteet kyllä vaihtelee. Itselläni sama mies jo 26 vuotta ja haluan häntä kyllä edelleen. Nykyään jopa enemmän kuin ikinä. Nyt meillä taitaa jopa olla 2 viikkoa viime rakastelusta ja se on pitkä tauko. Samalla mieheni on kyllä ihan parasta seuraa, eli itse kyllä nautin mieheni kanssa kaikesta mitä tehdään = sienimetsää, mökkeilyä, hotellireissuja jne. Itselläni on ollut aina vaikea ymmärtää pariskuntia, jotka eivät tee mitään yhdessä. Toki nautitaan yhdessä olosta myös tekemättä mitään erityistä. Kyllä se kipinä pysyy, välillä sitä joutuu vähän kaivelemaan esiin ja välillä taas haluaa niin, ettei mitään järkee.
Meillä näin varmasti olisikin, eli poikamme haluaisi asua isänsä kanssa. Harrastavat samaa urheilulajia ja jopa kuuntelevat samaa musiikkia ja soittavat kitaraa. Poika nyt 15 vuotta ja kovin rakas minulle, mutta ovat aina olleet läheisiä joten hyväksyisin sen. Pojallani on ihan paras isä.
Tällä hetkellä en tunne yhtään työtöntä.
Itselläni meni työpaikka jossa olin 24 vuotta ja sain heti työkkäriltä työnhakumääräyksen ja minut palkattiin. Ko. työpaikassa olen nyt ollut 2 vuotta ja palkka yms. ovat hyviä. Aloitin kokopäivätyöt jo 16 vuotiaana ja työelämää takana 32 vuotta. Olisin kyllä mielelläni työttömänä tuossa välissä ollutkin, mutta ei onnistunut ja toisaalta ikäni 48v voi hankaloittaa pian palkkaamista, eli pitää olla tyytyväinen, että on töitä.