Käyttäjä3728

Erosin lasten isän kanssa syksyn alussa. Mies muutti lopullisesti pois lokakuussa. Melkein 9 vuotta kestänyt suhde oli tuhoon tuomittu jo alusta alkaen. Viimeisin vuosi oli niin henkistä helvettiä ja täynnä pettymyksiä, että lopullinen päätös eroon oli loppujen lopuksi enemmän tai vähemmän helpotus. Olin itkenyt isoimmat itkut jo ennen eroa. Miehen lähdön jälkeen itkin lasten takia. Sen takia miten vaikea tilanne oli lapsille. Minulla itselläni ei ollut ikävä.

Kuitenkin lapsetkin sopeutuivat hyvin uuteen rutiiniin ja siihen, että isä asuu eri kodissa ja homma näytti helpottuvan yllättävän nopeasti. Lasten takiakin ollaan nähty suht säännöllisesti ja päälisin puolin alkoi näyttää siltä, että olen pääsemässä yli..

Nooh. Sitten tuli joulu ja päädyttiin samaan sänkyyn.

Ja nyt itkettää taas. Ja ahdistaa. 

Että tällainen neuvo ja opetus tästä tarinasta:

Älkää menkö niiden exien kanssa touhuilemaan.

Nää tällaiset lipsahdukset ei millään tavalla edesauta yli pääsemistä...