Käyttäjä3673

Vierailija kirjoitti:

Ainakin omien vanhempieni (50-luvulla syntyneet) ja sitä vanhempien ikäluokkien kohdalla olen havainnut ihan käsittämätöntä sääntöuskollisuutta jo ihan naurettavuuksiin asti. Siitä kumpuaa nämä "no eihän tiistaina voi mennä saunaan" tai "kyllähän lauantaisin pitää siivota" -tyyppiset jutut. Kyllä sitä, varsinkin lapsiperheessä, pitää jokin rutiini olla, mutta ei sillä ole mitään väliä minä päivänä siellä saunassa käydään, tai jos siivottaisiinkin vaikka keskellä viikkoa. Näiden rikkomista ihmetellään, tai koetaan jotain häpeää, vaikka ei olisi kukaan katsomassa.

Varsinkin isäni kohdalla olen havainnut todella voimakasta soveltamisen puutetta. Kaikelle pitää löytää ohje ja, jos sitä ei ole, niin ei voida toimia. Huomasin tämän jo lapsena. Jos esim. piirakkaohjeessa sanottiin "anna vetäytyä 15min" niin laitettiin munakello päälle ja odotettiin se tasan 15min. Oikeastihan tuossa on ideana antaa sen jäähtyä, ettei piirakkanpala hajoa leikatessa ja näyttää nätiltä lautasella. Mulle oli kotioloissa aivan sama miltä se näyttää, mutta kellon sointia tuli odottaa, koska ohjeissa niin sanotaan.

Toin joskus joltain reissulta jotain mausteita vanhemmille tuliaisiksi, mutta he eivät olleet halunneet niitä käyttää, kun ei ole mitään ohjetta, missä sitä olisi vaadittu. Vanhemmat siis ei pelkää mausteita, käyttävät esim. chiliä ja muuta tulista mutta näköjään vain silloin, kun resepti löytyy.

Tässä sanoin hyvin ympäripyöreästi, että vaikka kanan, tai lihan kanssa voi käyttää, mutta ei kelvannut. Piti kuulla minkä kanssa "kuuluu" käyttää, koska tällekin on näköjään sääntö. Ihan kokeeksi käskin vanhempiani haistamaan maustetta ja miettimään minkä kanssa se sopisi. Ei onnistu, pitää säännöt tietää. No lopulta selasin netistä jostain ruokablogista esimerkkejä ja tavailin vaikeita ruokalajien nimiä jotka isä kirjotti lapulle. 

Ihan hyvä ettei Suomessa tapahtunut mitään diktaattorin vallanakaappausta 70-luvulla, koska musta tuntuu, että ainakin mun vanhemmat olisivat menneet mukana ihan ilman kysymyksiä, jos vaan on esitetty, että nämä ovat säännöt ja näin "kuuluu" tehdä. 

Jäin lumoutuneena lukemaan sivu sivun perään viesti viestiltä tätä keskustelua. Olen syntynyt -89, vanhempani 50-luvun lopulla. On niin voimaannuttavaa lukea näitä sukupolvitarinoita. Vasta nyt kolmekymppisenä alan vähitellen ymmärtää, että vanhempani ovat oman sukupolvensa tuotteita, omat vanhempansa sodan nähneitä ihmisiä ja minun sukupolveni vasta sodan jälkeisen ensimmäinen yritys parempaan vanhemmuuteen.

Lapsuuden perheessäni varsinkin äidistä voi tunnistaa juuri tuon sääntökeskeisyyden: mikä "kuuluu" olla minkälaista, mitä "pittää" tehdä milloin ja vielä yleisemmin negatiivisen kautta eli miten ei "kuulu" tehdä, olla, you name it. Teetä tai kahvia jos keittää kahviajan ulkopuolella sitä taivastellaan aivan kerrassaan ja jos keittää ihan vaan kupin teetä eikä ota mitään sen kanssa niin ollaan ihan suu auki, että miksikä tätä nyt pitää kutsua. Isä on periaatteessa syvällisempi ihminen, mutta ei pääse ajatelmissaan mihinkään, koska on niin fakkiutunut ja rajoittunut, varmaan aikakautensa kahleissa, joita ei edes käsitä. Sitten sitä kännissä vaan jauhetaan samaa ja samaa katkeroitunutta juttua, jota sain koko lapsuuden kuunnella. Hyi hele. Että ei ihminen 30 vuodessa pääse ajatuksissa askeltakaan eteenpäin! Ei vanhemmillani tai jopa vanhempieni sukupolvella selvästikään ole kerta kaikkiaan kykyä, tietoa ja osaamista kehittyä, kehittää itseään, hankkia ymmärrystä maailmasta samoin kuin vaikka minun ikäisilläni. Huomaan, että itseäni 10 vuotta nuoremmat ovat tässä vieläkin parempia!

Lapsuudessa ankeaa toki alkoholismi. Myös kyvyttömyys keskustella, ei siis mitään taitoja puhua asioista vain juttelun tähden, perusteettomat pikkusäännöt kaikelle (onhan se nyt paheellista jos ei ota pullaa ennen kakkua :D tai jos juo / syö vääristä astioista). Nyt vasta tällä palstalla näen tässä huumoria! En ole ikinä voinut puhua näistä kenellekään. Se kenen perheessä on ollut samaa, ei myöskään ole ehkä osannut sanoittaa sitä. Mieheni taas ei ymmärrä, hänen perheensä on kuin muumilaaksosta: rento ja normeja rikkova, arjen pieniä iloisia asioita vaaliva, keskusteleva, eripariastioita käyttävä, viiniä perjantai-iltana iloisesti maisteleva (ei kännäävä!). Vanhemmillani ei voi edes saunaolutta nauttia, koska "isä ei voi juoda alkoholia". Silti tiedän että edelleen vanha mies vetää joka toinen viikko rännit. Muut eivät saa nauttia alkoholia sitten. Eikä hänkään "nauti" vaan ryyppää. No, se on eri tarina, mutta liittyy. Mies ei voi käsittää vanhempieni sääntöjä ja perheeni rooleja. Minä en ole vielä saanut niitä muutettua, se on vaikeampaa kuin voisi luulla, ja olen siirtynyt lähinnä hyväksymään sen, mihin en voi vaikuttaa. Onneksi minulla on oma elämä.