Käyttäjä36354
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Mikä sellainen tilanne voisi olla, ettei F eli ap:n mies omista mökistä mitään osuutta?
No se, että jos siinä osituksessa tuo mökkiosuus päätettiin jakaa tasinkona sille äidille, ja kuolinpesän puolelle jätettiinkin jotain muuta.
Harvinaisen sekava keskustelu ollut tämä:
On siis Mökki, jonka omistajina on ollut (perinnön kautta) henkilöt A B C ja D.
D oli naimisissa E:n kanssa (D ja E siis apn appivanhemmat).
D on kuollut, jolloin avioliitto on purkautunut, ja pitäisi suorittaa avioliittolain mukainen ositus (kun kuulemma avioehtoa ei ollut) D:n kuolinpesän ja E:n kesken.
Yksinkertaistettuna kaikki omaisuus on yhteistä ja kummankin omaisuudeksi jää puolet yhteisestä omaisuudesta. Ja pariskunnalla on ollut muutakin omaisuutta, esim. heidän asuntonsa, joten osituksen jälkeen D(kuolinpesä) omistaa 1/8:n mökistä ja puolet asunnosta. Mutta mikäli osituksessa katsotaan, että 1/4 mökkiä ja asunto ovat suunnileen saman arvoiset, niin voidaan sopia esim. niin, että D(kuolinpesä) pitää tuon mökin osuuden, ja E pitää asunnon, tai vaikka toisin päin. Ja jos on vielä muutakin jaettavaa omaisuutta, niin osituksen jälkeen D:n(kuolinpesän) omistusosuus mökistä voi olla ihan mitä tahansa nollan ja neljäsosan väliltä.
Tässä vaiheessa minulle on vielä ainakin epäselvää, onko tuo ositus tehty, kun on puhuttu vain siitä, että D:n kuolinpesä on jakamaton. Jos ositus on tehty, niin sitten D:n ja E:n jälkeläinen (F, eli apn mies) omistaa jäljelle jääneen kuolinpesän 100%, jonka omistusosuus mökistä on sitten se, mitä osituksessa sovittiin D:n osuudeksi. Ja sitten tuon D:n perinnön jakaminen jako F:lle on triviaali toimenpide kun on vain yksi perillinen.
Vasta tässä vaiheessa tiedetään, mikä on F:n omistusosuus tuosta mökistä - se voi olla mitä tahansa nollan ja neljäsosan väliltä.
Sitten kun tuo omistusosuus on on ylipäätään selvillä. Niin voidaan tarvittaessa ryhtyä yhteisomistuksen purkamiseen oikeusteitse, mikäli tilanne on sellainen, että se katsotaan tarpeelliseksi. (Tai sitten F ja äitinsä E, voivat tuota yhteisomistuksen purkamista yhteistuumin hoitaa)
(Ja sitten kun E joskus kuolee, niin hänen perinnönjaon jälkeen F:n omistusosuus on (varmasti, ellei E tuossa välissä ole esim. myynyt osuuttaan) 1/4 mökkiä)
Tuohon D:n ja E:n ositukseen ei noilla (tädeillä) A, B ja C ole mitään vaikutusta, ja heidän omistusosuutensa mökistä pysyy yhteensä 3/4:ssa. Ja heidän lapsensa ei mökistä omista yhtään mitään, elleivät nämä tädit ole jälkeläisilleen omistusosuutta joko myyneet, lahjoittaneet tai antaneet ns ennakkoperintönä.
Vierailija kirjoitti:
Joo niin varmaan, ihan vaan ajelitte ja hups vaan päädyitte Disneylandiin ja muualle ja mitään ei tarvinnut yhtään miettiä. Tai siis no, ehkä joku muu oli se joka mietti ja toinen vaan roikkui mukana.
Aamulla vain hetki juteltiin, että "mihinkäs päin nyt lähdettäis". Ja sitten yhtenä päivänä kun olimme Pariisin lähellä, niin funtsattiin, että mentäiskö Disneylandiin.
Ei noilla reissuilla mitään hotelleja tartte varailla kunhan ei majapaikan ettimistä ihan iltaan jätä. Euroopassa (eritoten saksankielisissä maissa) oikein on oikein hyvä yöpyä taajama-alueiden ulkopuolella kun siä on yksityisiä jotka vuokraa huonetta ihan omasta asuintalostaan. Jos tontin portilla on kyltti "Zimmer Frei", niin ei kun sieltä kysymään. Ja nykyään AirBnB viä helpottaa noitten löytämistä, niin ei tartte niin tarkkaan kattella kylttejä tien sivussa.
Toi riippuu ihan siitä, mitä muuta on jaettavana. Jos pariskunnalla oli vaikkapa auto, eikä leskellä ole ajokorttia, niin on ihan järkevää päättää jättää se auto sinne perinnön puolelle, ja mökki sen korvikkeeki sinne lesken puolelle. yms... Mutta ennen osituksen suorittamista ei voi tietää, miten ne kamat jaetaan.
Ja kyllä monesti ositus ja perinnönjako tehdään samalla kertaa, mutta ei välttämättä.