Käyttäjä35529

70-luvun loppupuolella syntyneenä muistoni lapsuudesta ja nuoruudesta ovat ihan hyvät. Paljon siinä silti ehti näkeä kaikkea niukkuudesta - juppivuosien örveltämisen kautta lamavuosiin. Ajan henki siis vaihteli roimasti. Nykyisen materialismin määrää ei silti pahimmillaankaan ollut.

Ehti olemaan molemmat Saksat - ja suuri ja mahtava Neuvostoliitto - joka oli joko pelote tai pelastaja kertojasta riippuen. Vasemmisto kertoili Nicaraguan lapsista ja äiti käski syömään lautasen tyhjäksi, koska Afrikan nälkäänäkevät.

Lapsuuden kesät menivät sujuvasti rannalla uimataidottomana - tai avain kaulassa - kuten sekin kesä ennen koulutielle astumista. Vanhemmat eivät ehtineet hötkyilemään - laittoivat ruokatermokseen murkinaa ja sanoivat heipat.

Ruoka oli vielä aika paljon simppelimpää. Makaronivelli oli käypäinen ateria - ja broileri vielä ihan oikeasti sitkeää kanaa, josta tehtiin keittoa.

Se on varmaa, että kokolihaa ei nautittu nykyisessä määrin. Kyljykset olivat viikonlopun juhlaruokaa.

Kauppojen sortimentti oli yleisesti ottaen vielä tosi kapea nykyiseen verrattuna. Muistan, kuinka jänniä juttuja kiwi-hedelmät tai kiinankaali olivat jossain välissä. Muotijuttujahan niistä tulikin.

Videolaite oli kova juttu - ensin Betamax - sitten voittava VHS... elokuvia sai oikein nauhalle.

Tietotekniikka oli itselle hepreaa. Se, että yläasteen valinnaisessa ATK-ssa lähdettiin heti opettamaan ohjelmointia Turbo Pascalilla - ei juurikaan auttanut.

90-luvun alussa sain ostettua jo CD-soittimen - vaan aiemmin musa tuli LP-levyiltä...ja nauhoitetuilta c-kaseteilta kurjalla äänentoistolla. Nauhoitukset tulivat radion harvoista tolkun musaohjelmista tai siltä kaksipesäisen mankan omaavalta kaverilta.

Telkkarissa oli ensin vain Hittimittari - mut sit tuli kaapeli ja MTV.

Kotimainenkin Maikkari tuli täydentämään kahta kanavaa. Kuten Kauniit ja rohkeatkin.

Vaatteet olivat aidosti kulutushyödyke. Itsestänikin on kahden eri vuoden tarhakuvat, missä näkyy sama pusero. Se on ehjä ja mahtuva - siis miksi ei... Ysärin taitteessa pukineetkin alkoivat olla laadukkaampia. Ja nuorten vaatteet haettiin Seppälästä.

Harrastukset olivat halpoja - jos maksoivat ylipäätään. Koulussa oli ilmaisia kerhoja. Vielä vähempi osa vanhemmista osallistui millään tavalla lastensa harrastuksiin.

Ja rööki tosiaan paloi talossa, puutarhassa ja työmailla. Kukaan ei puhunut passiivisesta tupakoinnista - eikä kukaan miettinyt, et onko sopivaa nauttia alkoholia lasten nähden. Siellä mentiin mukana kaikissa kemuissa.

Joku mutkaton retroeväs - kotona tehty pitsa tai lämpimät voileivät - ja pitsaankin kelpaa valmistaikinapohja. Lisäksi ehkä simppeli salaatti.

En haluaisi, että joku on mun ruokaani valmistaessa joutunut kauas mukavuusalueeltaan.

Liehitelköön muilla tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Kahlasin koko ketjun läpi ja yksi hyvä jota ei mainittu on John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä. Kirja ei ole edes paksu, joten sen lukee helöosti yhdesdä illassa. Itse luin tämän 14 vuotiaana ja itkin aivan hillittömästi luettuani.

Hiiriä ja ihmisiä on vielä lukulistalla - mutta muistan, kuinka aikanaan otin Vihan hedelmät esiin asenteella, et nytpä käärin hihat ja kahlaan yhden klassikon... Sit mä luinkin sen aivan lumoutuneena yhdellä istumalla - enkä lainkaan muistanut, et mun oli tarkoitus sivistää itseäni.

On.

Vierailija kirjoitti:

Ei ydinperhe suojaa koulukiusaamiselta, yksinäisyydeltä ja muilta traumaattisilta asioilta, kuten hyväksikäytöltä. Ns. hyvistä perhetaustoista tulleista lapsissa on päihteitten käyttäjiä. Sitten taas päihteitten käyttäjä vanhempien lapsista voi tulla päihteettömiä normi kansalaisia.

Olikohan se silminnäkijässä vai missä asiaohjelmassa, kun lääkäriperheessä kasvanut narkomaanipoika kertoi tarinaansa.. Lisäksi yksinhuoltajaksi voi päätyä, kun puoliso kuolee tai sairastuu vakavasti. Ei yksinhuoltajuus ole aina valinta., eikä se ole huono vaihtoehto lapselle vaikka valinta olisikin.

Lisäksi päihdeongelmille altistaa voimakkaasti monet neuropsykiatriset vaivat, kuten adhd - tai mielenterveyshäiriöt, kuten kaksisuuntainen mielialahäiriö - joiden ei kuitenkaan katsota johtuvan paskasta vanhemmuudesta.