Käyttäjä34868

Vierailija kirjoitti:

Työterveyden kanssa varmaan kannattaisi puhua tuosta.

Mutta olen sinua vanhempi ja täytyy sanoa, että olen ihmetellyt samaa. Tai siis minä jaksoin opiskella työn ohessa vielä ennen kuin sain lapsen, mutta lapsen synnyttyä tuntui, etten jaksanut enää lainkaan kuten ennen. Eikä se mennyt ohi. Olin haaveillut vähintään kahdesta lapsesta, mutta lapsiluku jäi yhteen, kun tajusin, etten jaksaisi kahden kanssa.

Sairastuin uupumukseen, kun lapsi oli kaksivuotias ja olin sairaslomalla masennuksen takia muutaman kuukauden.

Kun lapsi aloitti koulun, ajattelin hetken, että nyt voisi helpottaa, mutta sitten äitini sairastui vakavasti ja tarvitsi apua. Hän sairasti monta vuotta. En jaksanut harrastaa, en opiskella omaa alaani työn ohessa, en edes jaksanut viedä lastani harrastuksiin. Sitten isänikin sairastui.

Kävin lääkärissä, ja kaikki arvot olivat aina hyvät. Mistään ei löytynyt vikaa. Silti väsytti.

Kun vanhempani kuolivat, lapsi oli kasvanut aikuiseksi siinä sivussa vuosien ohella. Minäkin olen koko ajan ihmetellyt, miten muut vanhemmat jaksavat. Miten he jaksavat vaativaa työtä, harrastuksia, lasten harrastuksiin viemisiä, kasvatustyötä kaiken arkisen aherruksen ohessa, ja päälle vielä huoli ikääntyvistä ja sairaista sukulaisista, jotka tarvitsevat apua.

Mikä mahtaa olla heidän salaisuutensa?

Toivottavasti joku tällainen tulee meille salaisuutensa kertomaan! :) Itse olen ajatellut, että osa vaan rakastaa työtään, ja sitä kautta saa jotenkin vain energiaa sen tekemisestä, niin kuin ensimmäinen tähän ketjuun vastannut. Osa sitten on salaa yhtä rikki kuin minäkin. Ei minustakaan todellakaan arvaisi kukaan ulkouolinen, että olen näin loppu. Olen aika hyvä pitämään kulisseja pystyssä.

Minun on pitänyt ihan tosissaan miettiä, että työt vai lapset - ei ole ihan helppo juttu ratkaistavaksi, vaikka mies haluaisikin ottaa suurempaa taloudellista roolia, jos olisin pitkään kotona. En tiedä

t ap

[/quote]Jos vain rahavarat antaa myöten, mene yksityiselle. Sieltä saa kokeet vain pyytämällä. Julkisella ei meinaa saada edes tappelemalla. Kaikki oireethan eivät luonnollisesti tule kaikille missään sairaudessa. Ja tokihan kyse voi olla muustakin kuin kilpparista. Ihan vaikka anemiasta. Verikokeilla sekin selviää. [/quote]

On kyllä sen verran elämää hallitseva tilanne että enköhän säästöistä voisi ottaa osan, jos sillä ratkeaisi. Mietin vain, että eikös työterveydenkin pitäisi toimia samalla tavalla, vai onko ne kilppari/anemiakokeet sitten kalliitakin? Työterveys ohjeistettu, että antakaa vaan masennuslääkettä, niin päästään edullisesti? Siltä ainakin on tuntunut, kun ei taivuttelusta huolimatta muuta suostuttu tutkimaan kun on kuulemma niin selkeä masennus.

t ap