Käyttäjä34810

Miten näiden tunteiden kanssa selviää? Tuntuu, että menetän osan lapsistani. Suren hirveästi, että viettää tärkeitä aikoja ja asioita poissa luotani. Nukkuu toisen "äidin" kainalossa jne. Itsellä on levoton olo.

Mutta ehkäpä tämä nainen oikeasti pitää lapsista, perhe-elämästä jne ja on hyvä ja ihana. Jos lapset kiintyy häneen ja jakaa enemmän asioitaan siellä kuin minun kanssa. Nukkuukin pieni vieressä. Surettaa.

Onko minun tunteeni ihan hassuja ja onko mustasukkaisuudelle (lapsista) perää? Kun uusi viettää aikaa, nukuttaa ja nukkuu yhdessä, juhlii, hoivaa.

Minulle tekee kipeää, kun lapseni nukkuu isän ja tämän uuden naisen kanssa heidän välissä.

Etkö ole yhtään surullinen kun lapsesi ovat toisen naisen kanssa eikä sinun, oman äitisi?