Käyttäjä34431

Taitavat olla teidän stondisjutut huuhaata;  minun mies oli aikoinaan vasektomiassa, ja just kertoi peräti kahden naisen myllänneen perusteellisesti kaluaan, mm. ajelivat joka millin kaikkialta yms ei ollu tietoakaan mistään seisokista. Kysyin juuri erikseen että minkä näköisiä olivat, kuulemma ihan kivannäkösiä Se siitä siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vakavissanne kehotatte lopettamaan imettämisen siksi, että kuuteenVIIKKOON ei ole tehnyt mieli seksiä???? Voi Jeesus miten porukka on sekaisin.

Lapsi selviää ilman rintamaitoa, koska vastike on keksitty. Parisuhde ei sen sijaan selviä ilman seksiä.

Täytyy kyllä nyt sanoa, että jos noin on niin anti mennä sitten. Huono on perusta sekä puolisoiden, että lapsen kantilta jatko, jos suhde kaatuu muutaman kuukauden seksittömään(kö?) aikaan. Kasvakaa aikuisiksi. Kaippa te voitte toisenne tyydytellä miten vain, sitä tehty kuuulkaa ennenkin ei siihen maailma kaadu, ei edes  sen miehen .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se miehesi sitä pian hakee muualta. Älä hätäile.

No ei todennäköisesti hae. Myös isän seksihalut ja testosteronitasot laskevat kun perheeseen syntyy vauva. Luultavasti mieskään ei halua seksiä yhtä paljon kuin normaalisti.

Meillä seksiä on ollut kyllä aika hyvällä tahdilla 3 vk synnytyksistä, mutta oli se alkuun rauhallisempaa kuin normaalisti. Kannattaisi nyt ehdottomasti puhua miehelle vähän ääneenkin noita ajatuksiasi. Imetys ja pieni vauva talossa laskee monilla pareilla seksihaluja, kamalata. Elämällähän ei ole muuta tarkoitusta kuin panna, panna, panna, panna... Ja sanon tämän naisena, joka todella rakastaa seksiä ja meillä on hyvinvoiva rakkauselämä mieheni kanssa.

Heikolla pohjalla pitää olla oma sitoutuminen omiin valintoihin jos 1,5 kk yhteisen lapsen syntymästä on suhde kuolemassa vähäseksisyyden vuoksi. Sitä ehtii aikas paljon vielä harrastaa. Olisiko hyvä ajatus panostaa yhdessä siihen 1,5 kk vanhaan uskomattaan ihmiselämän alkuun? Jos ne seksihalut vaikka sillä välin ajan kanssa kasvaisi? Lähekkäin voitte olla vaikka ette nyt yhtyisikään tai väsyttää hieroa miehen penistä.

Jos mies lähtee etsimään uutta hierojaa niin ovat kyllä ansainneet toisensa, älä sitä sitten murehdi

Aika perinteinen ajattelu tässä;  "väsyttää hieroa miehen penistä"...Itse kun tein lapset, mies hieroi ansiokkaasti minun klitoristani ja hyvää teki! Toki minäkin tein sen säällisen ajan muullatavoin, vaikka me kyllä lipsuttiin yhdyntään ennen ns. lupaa.

Mutta joo, kyllä se vauva nyt pitäs olla etusijalla, vielä aika pitkäänkin.

No jos yhdenillan (tai monenkinillan..) kanssa pitää omilla sormilla mennä, niin senhän voi tehdä ihan yksistäänkin ja paljon turvallisemmin sitten. Ja mies voi samaten...fifty-fifty.

Käyttäjä34431 kirjoitti:

Old-timer -69 (M/N jompsis kumpsis:) kirjoitti:

Ensi vuonna 30 v täyteen ja seksisuhde on elänyt parisuhteen ylä- ja alamäet. Nyt taas kukoistaa kun kriiseistä selvitty. Yhä vaan edelleen aivot on tärkein seksielin. Jos saa huomiota, positiivista kommenttia, kosketusta ja läheisyyttä, välittämistä ja huolenpitoa, keskustelua ja kommunikaatiota, sekä seksistä että kaikesta muusta tärkeästä elämässä niin kyllä myös seksi toimii! Ihan turha itkeä ettei mies/vaimo halua seksiä - himo on osa tuota parisuhteen isoa palapeliä eikä mitenkään erillinen osa.

Tosin vinha perä on myös siinä että mies odottaa seksiä että pystyisi huolehtimaan, välittämään ja osoittamaan kiintymystä, kun taas nainen odottaa huolehtimista, välittämistä ja kiintymystä että pystyisi haluamana seksiä.

Ja ruuhkavuodet, työstressit ja teini-ikäiset viereisessä huoneessa pikkutunneille ei saa ketään hinkumaan villejä seksileikkejä.

Juuri noin se menee pitkissä suhteissa! Eilen tuli se 26 vuotta täyteen..ja äsken ja myös aamulla pantiin kyllä.. Karikot kuuluvat pitkiin parisuteisiin se on tosi - mutta meilläkin vaihe missä rakastetaan ja halutaan ehkä enemmän kuin ikinä. Lapset aikuisia ja seksi toimii kuin VR juna, kaikki temput jo tunnetaan, silti kokeillaan kaikkea uutta. Ei vanhat ole raakkeja, vaikka nuoret niin luuleekin. Itsetunnot kohdillaan, annetaan palaa siis.

Mutta itse olen uudestaan rakastunut puolisooni, ja seksielämä on ihanaa ja aktiivista, parinkin terapiaa vaatineen kriisin jälkeen, elämänvaiheessa jossa lapset jo muuttaneet pois kotoa, kiloja kertynyt (vars toiselle osapuolelle) mutta puhutaan ja jaetaan ja pystytään kertomaan sängyssäkin mitä halutaan ja mistä nautitaan. Ainoa mitä toivoo että olis voitu vähän vähemmillä koukeroilla päätyä tähän (ja omaan piikkiin siis menee valtaosa noista koukeroista).