Käyttäjä34029
Seuratut keskustelut
Kommentit
Helsinki on täynnä mielenkiintoisia paikkoja, nyt korona-aikaan kiertelin kaupunkia ristiin rastiin ja aina tuli vastaan uutta. Keskusta on pieni ja aika tylsä, mutta meren rannat ja jokirannan lenkkipolut! Kun reviiriä laajentaa Espooseen ja Vantaalle, voi lenkkeillä loputtomiin uusissa maisemissa.
Yksi ihana juttu on, että julkisilla voi tehdä minimatkoja lähikaupunkeihin. Ne ovat väkiluvuilta Suomen suurimpia ja myös täynnä kiinnostavia museoita, konsertteja, taidenäyttelyitä ja muita kulttuurikohteita. Viimeksi kävin Tuusulanjärven kohteissa. Oli ihana päivä.
Tykkään myös siitä, että monet kaupat on nykyään aina auki.
Minulle myös monikulttuurisuus on plussaa. Rakastan sitä, että eri lähiöistä löytyy uusia ravintoloita, josta saa mieletöntä turkkilaista ruokaa (ei kebabia, vaan kunnon turkkilaista ruokaa, tai syyrialaista tai etiopialaista...). Fine dining ravintoilihin keskustassa ei omat rahat riitä.
Tykkään siitä, että lapseni oppivat pienestä asti, että on erilaisia ihmisiä ja eri tapoja.
Kaupunki on lapsille turvallinen, koulut huippuhyviä. Naapurit asiallisia ja ystäviä helppo saada.
Yhteydet kaikkialle Suomeen nopeita, oli sitten työmatkaminne tahansa, Tukholmaan ja Tallinnaan pääsee käden käänteessä.
Haluaisin kuulla lisää kokemuksia. Ystävä sairastunut ja hänen tukena oleminen on hyvin vaikeaa. Lähes mahdotonta, koska vaikka puhuu sairaudesta melko avoimesti, ei ymmärrä, että osa pakkoajatuksista on juurikin sairautta. En tiedä, milloin mennä mukaan niihin juttuihin. Aluksi yritin selittää, että nyt asia, mitä selität tohkeissasi ei voi olla totta, se on osa sairautta.
Hän jopa hetkellisesti ymmärsi. Mutta seuraavalla kerralla sama juttu, eikä edes muistanut keskusteluamme. Hän on siis yhä sairas, ei työelämässä. Eikä mitenkään vaikuta siltä, että olisi paranemassa, vaan tämä on nyt hänen uusi normaali. Osa hänen harhoistaa on viatonta toiveajattelua, osa ahdistavia painajaismaisia juttuja.
Oletan, että taustalla on lieviä psykoottisia jakosja, joista on toipunut ja jotka on salannut meiltä muilta. Ja nyt sitten kamala uppoutuminen sairauden maailmaan, mistä en näe mitään poispääsyä, koska hän tietää olevansa sairas, mutta ei usko, että juuri nämä harhat ovat myös sairautta.
Hän ilmeisesti ajattelee, että sairautta on väsymys, eristäytymisenhalu ja erilaiset muut oireet, mutta ei pakoajatukset ja harhaiset kuvitelmat.
Paljon kaikkea hyvää aloittajalle ja kaikille muillekin!
No en nyt tiedä. Jätteet dumpattiin suunnilleen takapihalle. Autot saastuttivat järkyttävästi enemmän kuin nyt. Et ehkä elänyt silloin, niin et muista sitä katkua ennen ympäristönormien tiukkenemista?
Talvisin lumi kaupungissa meni mustaksi hetkessä. Energiankäyttö on sittemmin tehostunut ja moni ympäristömyrkky kielletty. Elämä oli niukkaa ja ympäristöystävällistä ehkä sodan jälkeen pula-aikaan, mutta ei kyllä 1980-luvulla.
Velkarahalla kerskakulutettiin kuin ei huomista olisi, tuli vesisänkyä, leipäkonetta, mikroaaltouunia ja laskettelusuksia!
Minusta 90-luvun laman kirpputorit ja niukkuus pvat paljon lähempänä ympäristöarvoja kuin se hullu meno kasarin lopussa.