Käyttäjä33953

Vierailija kirjoitti:

Mä en oikeastaan tajunnutkaan, kuinka perseestä meillä oli, ennen kuin lukioaikana aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Minä jouduin itse maksamaan kaikki lukioon liittyvät jutut, koska opiskelu oli meidän perheen mielestä ihan turhaa. Kun aloin seurustella "herraskakaran" kanssa, vanhempien viha yltyi ihan älyttömäksi ja jouduin todella kurjaan rakoon.

Sen sijaan poikaystävän äiti, sivistynyt ja vaikeista oloista korkealle valtionhallintoon ponnistanut äärettömän ihana nainen tajusi kyllä, missä mennään. Muistan ikuisesti, kun meille oli tulossa historian kokeet. Jotakin kiroilimme poikaystävän kanssa tästä. No tämä äiti sanoi, että opiskellaan yhdessä. Hän istutti meidät pöydän ääreen, pakotti meidät "opettamaan" asian hänelle (osasi toki kaiken jo etukäteen) ja samalla teki muistiinpanoja, täydellisen kuvitetun koealueen. Samalla, kun "jouduimme opettamaan" asian hänelle, opimme itsekin ja viimeiset sitten tuosta hänen tekemästään muistiinpanolakanasta. Olin aivan järkyttynyt, että joku äiti laittaa noin paljon aikaa lapsiinsa ja silti se kävi tosi helposti.

Jossakin vaiheessa tuleva anoppini vain osti minulle kolmannen luokan kirjat. Ei pitänyt mitään mekkalaa asiasta, asia vain järjestyi. Minua itketti ihan kamalasti, kun en ollut tottunut tuollaiseen hyvyyteen. Emme ole puhuneet tästä sen jälkeen, mutta silloin hän sanoi, että tietää, mistä tulen ja tulee itsekin samasta paikasta. Mutta hän on päättänyt, että se kurjuus loppuu häneen ja niin loppuikin. 

Minut auttoi pois tuosta kurjuudesta anopin luoma usko siihen, että pystyn mihin tahansa. Mieheni on tullut äitiinsä ja isäänsä, on samanlainen suurisydäminen ihanuus. Nyt, kun anoppi on jo vanha, haluan pitää hänestä huolta, vaikka hän suhteellisen terve onkin. Ja olen myös päättänyt, että meidän sukuhaaramme kurjuus loppuu siihen katkeruuden täyttämään lähiökoppiin, jossa vanhempani vihaavat toisiaan ja muita ihmisiä. 

Tästä tarinasta tuli ihan kyynel silmään. Ihana anoppi sulla!

Ohjelmaa katsoessa toivoo melkein, että Riina ja Ari eivät onnistuisi lapsen saamisessa. Heidän välisestä kanssakäymisestä tulee niin vahvasti olo, että tulevaisuus on täynnä mustasukkaisuutta ja hankalia tunteita. Ari ei edes ollut varma onko täysin homo ja Riina jo ilmoitti, että ei hyväksyisi Arin mahdollista naiskumppania. Jos edes miespuolista, kun hänen haaveissa ovat yhteiset perhejoulut.