Käyttäjä32444

Vierailija kirjoitti:

"Nyt kun tuon kirjoitin niin tuohan on vain kasvatuksesta kiinni, täytyy ottaa puheeksi kun tilanne eteen tulee ja kehottaa lasta tarjoamaan muille ja huomioimaan muutkin lapset herkkujen kohdalla."

Ei ei ei. Paitsi sitten jos isä ei ole tilanteessa. Jos isä on mukana mutta sinä puutut asiaan, niin lapsi herkästi tulkitsee tämän niin että isä antaisi hänen tehdä mitä haluaa (=toiminta on itsessään hyväksyttävää jos kerran isä hyväksyy sen), mutta sinä olet ankeuttaja jonka takia hän joutuu jakamaan, ei saa ottaa lisää jne.

Puhu miehelle lapsen käytöstavoista ja kysy, haluaako mies alkaa kasvattaa lapsestaan asiallisesti käyttäytyvää ihmistä.

Jälleen hyvä huomio 👆 repesin ankeuttajalle 😂

AP

Vierailija kirjoitti:

Erolapsena (tyytyväisenä ja nyt jo aikuisena) sanoisin, että kun lapsi käy teillä vain ns. vieraana eikä asu teillä jatkuvasti, niin on ERITTÄIN tärkeää että ISÄ asettaa rajat. Muuten sinä olet kohta lapsen silmissä tunkeutuva ilonpilaaja. Kaikki lapset ovat itsekkäitä ja ahneita jos heitä ei ole muuhun opetettu, ja isän uusi nainen ei voi tätä muuttaa olematta "paha äitipuoli".

Eli jos sinua vaivaa kun lapsi syö isänsäkin karkit, puhu tästä isälle kun lapsi ei ole teillä. Jos isän mielestä lapsi ei syö liikaa, niin järjestä niin että ruokaa on aina enemmän kuin tarpeeksi, ei se lapsi siitä liho jos teillä sikailee joten ei ole sun murhe.

Jos sinä et jaksa juuri tietyllä hetkellä tehdä lapsen kanssa jotain niin voit tottakai kieltäytyä.

Sinun ja miehen keskustelujen keskeyttäminen on jälleen asia, johon ISÄN tulee puuttua. Jos isä ei halua puuttua tähän, niin ongelma ei ole lapsessa vaan siinä fantastisessa isässä.

Toimiva kuvio edellyttää, että myös miehesi ymmäetää, että sinun roolisi lapsen elämässä EI OLE olla mikään varaäiti tai aukroriteetti. Lähipiirin kokemusten perusteella isät usein antavat mielellään uudelle puolisolleen roolin, jossa tämä on jonkinlainen valeäiti, jolla on vastuuta lapsen ruuista ja vaatteista ja ties mistä, mutta ei kuitenkaan todellista kasvattajan roolia. Useinhan miehet ovat ns. kakkosvanhemman roolissa siinä alkuperäisessä suhteessa, jolloin he eivät aina tajua että heidän hommansa on eron jälkeen olla lapsen ainoa vanhempi lapsen ollessa käymässä, vaikka asunnossa olisi myös naispuolinen aikuinen paikalla.

Todella hyvä teksti kokonaisuudessaan. Mies onneksi kuuntelee ja hänen kanssaan näistä pystyy hyvin puhumaan. Muutamissa asioissa hän onkin muuttanut käytöstään kun olen hänelle jostain asiasta sanonut. Huomaan kuitenkin edelleen usein olevani juuri se ilkeä äitipuoli, joka joutuu tilanteisiin puuttumaan kun isä ei sitä tee. Täytyy vaan ottaa taas puheeksi nämä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Jännä toi "isä on fantastinen isä", kun se isyys olisi sitä isänä olemista eikä "joka toinen viikonloppu ja loma-ajat"-leikkiä.

Luuletko että haluaa tilanteen olevan näin? Voinhan toki ehdottaa herralle, että muutetaan eksänsä ja tämän uuden kumppanin luo kommuuniin asumaan 😂 Parhaansa tekee mitä tässä tilanteessa pystyy ja puhuvat päivittäin videopuheluita tietokoneella kun eivät näe.

AP

Vierailija kirjoitti:

Huomion ja herkkujen vaatiminen johtunee siitä että ei elä kanssanne arkea. Itse olen ydinperheestä ja ydinperheen äiti, mutta meillä esimerkiksi mummolassa käyttäydytään eri tavalla kuin kotona (lepsummin). Te olette se mummola.

Mutta tuota en ymmärrä, että 7-vuotiaan lapsen pitäisi kysyä ennen ruokaa lisää ottamista että haluaako aikuiset lisää? Jos aikuiset ovat tehneet liian vähän ruokaa, se ei ole lapsen ongelma. Lapsen täytyy saada syödä riittävästi eikä kotona kuulu kursailla oman perheen kesken. Toki voitte sanoa että saa lisää salaattia/kasviksia/leipää, mutta minusta olisi kamala ajatella että pöydässä on vielä oikeaa ruokaa jäljellä, lapsi haluaisi lisää, mutta minä olisin se joka sen söisi. Tottakai lapsi/lapset saa sen syödä, minä pärjään aikuisena vähemmällä tai jos en pärjää, minun täytyy opetella tekemään isompia annoksia.

Totta, hyvä huomio. Eihän lapsen pitäisikään. En osaa ajatella aina lapsen näkökulmasta noita asioita. Kyllä oikeaa ruokaa saa aina niin paljon kun sitä on ja me itse syödään jotain muuta. Täytyy varmaan vaan alkaa tekemään suurempia satseja ja jättää ne yli jääneet sitten myöhempään jos ei ole tarpeeksi.

Jälkiruokien ja muiden kohdalla kuitenkin tämä sama kaava toistuu. Muut ikäisensä sukulaislapset kysyvät saako ottaa lisää kakkua, tämä yksilö ahtaa kolmatta palaa kysymättä kuin olisi elämänsä viimeinen ateria. Ei myöskään tarjoa muille lapsille herkuistaan, vaikka muut tarjoavat hänelle. Nyt kun tuon kirjoitin niin tuohan on vain kasvatuksesta kiinni, täytyy ottaa puheeksi kun tilanne eteen tulee ja kehottaa lasta tarjoamaan muille ja huomioimaan muutkin lapset herkkujen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Tehkää sitä ruokaa enemmän ja lapsi voi ottaa itse ruokansa niin oppii, ruokaa pitää olla riittävästi ettei viimeisistä rippeistä tule kilpailua.

Normaalilta ikäiseltään lapselta vaikuttaa. Kasvatuksesta voisit keskustella isänsä kanssa kahdestaan.

Lasta pitää ohjata ja kasvattaa, antaa läheisyyttä ja osoittaa rakkautta sekä antaa aikaa niinä harvoina kertoina kun lapsi voi olla isänsä kanssa. Nuo viikonloput on todella tärkeitä lapselle ja muokkaa hänen kokemuksiaan ja niillä on kauaskantoiset vaikutukset aikuiselämään saakka.

Minusta on hyvä ottaa lapsi suunnitteluun mukaan jos mietitään ruokia ja ostoksia, häntäkin pitää kuunnella ja toiveita täyttää - niinhän me 24/7 vanhemmatkin toimimme.

Lapsella on paljon epävarmuutta ja luottamussuhde on rikkoontunut perheen hajotessa. Oirehtii eroa ja erossaoloa toisesta vanhemmastaan kummankin vanhempansa luona. 

Yritä olla positiivinen, kun olet tämän miehen kanssa kuuluu lapsi samaan pakettiin ja sinun on elettävä asian kanssa tahdoit tai et. Jos et jaksa niin silloin on syytä erota ja etsiä mies jolla ei ole lapsia. Isän passaaminen ja huolehtiminen on normaalia kun harvoin tapaa lastaan tai mies voi hyvitellä lapselle erotilannetta tarpeettomalla passaamisella. Tästä voitte toki keskustella että lasta yhdessä kasvattaisitte itsenäiseen toimintaan, tässä vaiheessa voi opettaa lapsen tekemään voileipiä yms. 

Tuli mieleen sellainen asia että uskaltaako lapsi sanoa teillä jos haluaa välipalaa tai voiko itse ottaa jääkaapista jogurttia yms. Jos haluatte että lapsi kokee kodin omakseen niin hänellä pitäisi olla oikeus myös jääkaapilla käyntiin tarpeen mukaan. Toki ruoka-ajat on oltava.

Uskaltaa sanoa ja käy vapaasti kaapilla. Koti on hänen yhtä lailla ja on mukana ostosten ym suunnitteluissa ja kysytäänkin usein onko ruokatoiveita.

Moni ottanut tämän ruoka-asian esiin, mutta voin vakuuttaa että ruokaa on tarpeeksi ja lapsi saa sitä aina halutessaan. Kuten sanoin aiemmin niin silloin voi loppua kesken jos syödään edellisen päivän jämiä, mutta leipä ei kelpaa näissä tilanteissa. Mikään nälkää näkevä hän ei ole, päinvastoin on melko "tukeva" ikäisekseen jos näin voi sanoa. Ja ennen kuin kukaan ehtii tuohon sanoa mitään, niin kasviksia syödään myös ja liikkuu paljon.

Hieno kuulla näkökulmia muilta, isänsä kanssa kasvatuksesta on puhuttu ja varmasti puhutaan rakentavasti jatkossakin. Nämä kommentit avaavat omia ajatuksia paljon ja antavat perspektiiviä, kiitos siitä.

AP