Käyttäjä3197

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomesta et oikein mistään. Meillä ei ole juuri lainkaan köyhyyttä vaan holtittomuutta ja elämänhallinnan puutetta.

Tuliko nyt hyvä mieli omasta paremmuudestasi, jolla haluat kerskua muillekin?

Työttömyys ei ole holtittomuutta ja se on tällä hetkellä suurin syy köyhyyteen.

Työttömyys ei aiheuta köyhyyttä. Tuilla elää hyvin, voi matkustaa kerran tai kaksi vuodessa, ja voi syödä mitä haluaa. Jopa syödä ulkona joskus. Tämä ilman että saat mistään tukijärjestelmän ulkopuolelta mitään ylimääräistä korvausta. Kokeiltu on yli vuoden ajan. Jos turhakelista on kilometrien mittainen eikä mistään halua luopua, en luokittele sitä köyhyydeksi. 90-luvun lamalapsista tietää suurin osa miten olla onnellinen ilman jatkuvaa kulutusta. Jostain 95 eteenpäin on mielestäni totuttu saamaan vanhemmilta autokyyti joka paikkaan, määrittelemään oma identiteetti harrastusten ja ajoneuvojen kautta, hengaamaan kaverien kanssa vain paikoissa joissa se maksaa, pitämään kaikkea halpaa tylsänä tai latistavana ja ostamaan uusi vaate jopa vastaostetun tilalle lähes syystä mistä hyvänsä. Ei tykkääkään väristä, en jaksa palauttaa, sukat hiertääkin jalassa, ei jaksa riidellä siitä että uusi käsilaukku hajosi ennen takuuaikaa, kuitit hukassa, ei tiedä mistä saa korjauspalvelua jne. Hyvä juttu - jos siihen on varaa. Ei taloudellinen kunnianhimoisuus ja kyky nauttia rahasta, käyttää sitä itsensä kehittämiseen ole paha asia mutta ei se kyllä ole köyhyyttäkään.

Onko tällä oikeasti väliä :D

Suklaa-viikunakakku. Isälle sen kipitän viemässä :)

Jokainen tarvitsee sekä vapautta olla se ihminen joka on ja hengata niiden kanssa joiden kanssa haluaa että riittävästi hengitystilaa ettei elämä mene pelätessä kumppanin uskottomuutta. Koska kaikkea ei voi saada, ihmisten täytyy saada päättää itse siitä mikä on heille ok. Säännöt pitää sopia sellaisiksi että ketään ei ahdista liikaa.

Se taas on parin oma asia. Joillakin pariskunnilla kummallakaan ei yksinkertaisesti saa olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. Joillakin heitä ei saa tavata kahden kesken. Toiset sallivat kahden kesken tapailun mutta eivät tyhjässä kämpässä tai tallinnan risteilyllä. Toiset ovat sitä mieltä että mitään sääntöjä ei saa edes olla niin kauan kun toinen sanoo että kyseessä on vain kaveri. - Säännöt ovat pariskunnasta kiinni.

Miehesi kaverilla taas ei ole mitään äänioikeutta siihen mitkä sinun ja miehesi säännöt pariskuntana olemiselle tässä tai missään muussa asiassa ovat. Jos kaiken maailman ulkopuoliset alkavat määritellä miltä teistä kuuluu tuntua missäkin tilanteessa, ja milloin ketäkin saa ahdistaa, hommasta tulee ihan mahdotonta koska teitä on jo valmiiksikin kaksi eri ihmistä.  Keskity sinä siis vain sopimaan miehesi kanssa siitä mikä sopii teidän tilanteeseenne äläkä ota kuuleviin korviisikaan mitä mieltä joku kaveri tai anoppi tai uimaringin kesävalmentaja teidän parisuhteestanne on.

Ja kukaan ei tietenkään kuuntele gynejä. Eikä ketään muutakaan.

Siitä olen samaa mieltä että kummankin menetelmän seksuaaliset haitat saisi alkaa tilastoimaan selvästi erilleen muista repeämistä ja myös tiedottamaan niin ettei tällaista debattia tarvitsisi käydä. Kenellekään ei pitäisi olla epäselvää millä todennäköisyydellä seksille joutuu jättämään hyvästit. Ymmärrän että kyseessä on moraalikysymys mutta ei ihmisiltä voi alkaa pimittää omaa terveyttä koskevaa tietoa ohjailutarkoituksessa vain siksi että he ovat äitejä. Jos johonkin puututaan poliittisesti niin se pitää tehdä avoimesti, ei äitejä pimennossa pitämällä. Luulisi etenkin äitien ymmärtävän tämän.

Miettikääpä seuraavaa: Mitä jos isäksi tulo sisältäisi riskin että mieheltä lähtee penis, luuletteko että kukaan kehtaisi olla tekemättä selvää ja kaikkien hyväksymää tilastoa siitä millä todennäköisyydellä penis on mennyttä? Ei kehtaisi. Sellaista mahdollisuutta ei olisi että tilastoa ei tehdä juuri täsmälleen tuosta riskistä ja vielä tiedoteta päälle jotta kaikille on varmasti selvää etukäteen mitkä riskit ovat.