Käyttäjä3197

Uskonnoista johtuvat sodat eivät tosiasiassa johdu uskonnoista vaan samoista syistä kuin muutkin sodat. Uskonto on vain yksi tapa ostaa isojen joukkojen kannatus silloin kun valtiolle halutaan lisää tuloja tai naapurin toimet eivät miellytä.

Mitä tarkoitat "naisten saamisella" ja mistä kaverisi ovat niitä saaneet? Baaristako? Siellä haetaan pääosin seksiä ja satunnaisessa seksissä kenenkään fyysisesti vähänkään viallisen osakkeet eivät ole korkealla. Ihan sama onko se "ongelma" pieni vai ei. Tämä johtuu siitä että satunnaisia seksiä haluavia naisia on vähemmän kuin miehiä, joten he voivat aina valita "paremman", ja muilla kuin ulkonäöllisillä tekijöillä tekee siinä aika vähän.

Pilaako yksi virhe sinut kokonaan ja pilaako yksi virhe sinut satunnaisen seksin saamismahdollisuuksien suhteen ovat kaksi erillistä kysymystä. Deittailu on miehille täynnä pettymystä eikä siihen lopputulokseen päätyäkseen tarvitse olla edes lyhyt. Aloitteentekijä väistämättä kohtaa valtavan määrän pettymyksiä - ne harvat aloitteen tekoa kokeilleet naiset ovat reportoineet ihan samaa. Tulee tunne ettei kelpaa kenellekään vaikka totuus olisi toinen. Tulee sadat tuhannet pakit vaikka mies/nainen olisi ihan ok ja itseasiassa kelpaisi jollekulle enemmän kuin hyvin. Yhdistetään tähän se että naiset karttavat vaistomaisesti miehiä jotka vaikuttavat epävarmoilta, ja kierrettä on vaikea katkaista.

Toiseksi naiset ovat miehiä valikoivampia ja vähemmän suoraviivaisia. Tietyt tekijät nostavat miehen "markkina-arvoa" keskimäärin, toiset laskevat mutta pakkien määrä ei kerro suoraan siitä ettei kelpaa kenellekään. Tilanteet joissa kaksi naista ihastuvat samaan mieheen ovat harvinaisia verrattuna siihen kuinka monelle miehelle näemmä kelpaisi sama nainen - kukaan johon minä olen ihastunut ei ole näyttänyt kaverieni silmissä juuri miltään. Edes todella hyvännäköiset ja menestyneet miehet eivät voi saada ketä tahansa - komeiksi hehkutetuista miehistä juuri kehenkään en itse koskisi tikullakaan.

En osaa sanoa tuletko kelpaamaan koskaan kenellekään mutta kenttätulokset etenkään jostain baarista eivät kerro totuutta. Huonoin asia kannaltasi on että juuri parempiakaan "virallisia" tapaamispaikkoja ei ole: nettideittailu toimii juuri samoin kuin baaritkin sillä sielläkin päätökset puhua tai olla puhumatta jollekulle tehdään turhan nopeasti. Jos et tutustu kovin moniin naisiin virallisten iskupaikkojen ulkopuolella etkä pysty pelaamaan ulkonäkökortilla  juuri ollenkaan, olet tosi huonossa asemassa löytämään ketään. Saatat siis hyvin jäädä yksin yksinkertaisesti siksi että sinuun todella tutustumaan pääsevien naisten määrä on pieni. Tai sitten saattaa olla ettet oikeasti kelpaa kenellekään mutta ei sitä kyllä voi etukäteen sanoa.

Minulla oli samanlainen koti ja lapsuus kuin Compassin mainitsemilla serkuilla. Vaati tosi paljon että pääsin nuorena aikuisena vanhempieni minuun iskostamista sisäisistä asenteista eroon niin että neljä tuntia pelattuani osasin ryhdistäytyä, siivota, tehdä läksyt ja selvittää milloin seuraavana päivänä on hammaslääkäri. Tunsin olon todellisuudesta jotenkin pahalla tavalla erilliseksi ja kelpaamattomaksi eikä sitä aiheuttanut pelaaminen vaan tapa jolla vanhemmat olivat opettaneet minut suhtautumaan asiaan. Onneksi he tekivät monta muuta asiaa oikein ja selvisin haasteesta, opin tasapainottamaan elämäni ja yhdistämään palat. Apua oli myös pelaamismyönteisistä ystävistä joilla on sen lisäksi normaalit työt, harrastukset ja kodit.

No olen kans rajoittamisen kannalla mutta en sellaisen että pelaamista rajoitetaan kuin jotain dokaamista jossa on annoskoko ja joka on vaarallista. Ei lapsen tarvi oppia että se on joku ihme huume jota vedetään erillään normaalielämästä salaa ja yksin vaan että se on elämistä siinä missä muukin. Tällöin pelaamisesta ja muusta elämästä tulee hänelle yksi kokonaisuus eikä keskenään riiteleviä vastakkaisia voimia joista toiseen jotenkin langetaan ja toinen hoidetaan hampaat irvessä silloin kun on itsekuria - ei se näin ole. Lapsen ei tarvi oppia että jos pelaa x määrän tunteja niin päivä on joku dokauspäivä jona mitään järkevää ei enää voi saada aikaan koska on jo "langennut", eikä tuntea alemmuutta ja irrallisuutta muusta elämästä .

Itse odottaisin että läksyt on tehtynä ja jos on vieraita kylässä niin heitä tervehditään, jos perhe on lähdössä yhdessä retkelle niin sinne mennään mukaan. Ja jos lapsi pelaa 8 tuntia putkeen eikä nuku eikä tee läksyjä, sitten pitää moittia siitä ettei tehnyt läksyjä eikä siitä että sortui paholaiseen.

Kuules, sun tehtäväsi on opettaa miten ne läksyt ja muut elämä hoidetaan pelaamisesta huolimatta, ei sitä miten ollaan pelaamatta koska sitä mitä lapsi haluaa harrastaa et voi muuttaa pakottamalla. Itselläni oli todella tiukat säännöt pelaamisen suhteen niin kauan kun asuin kotona, koskaan en pelannut yli kahta tuntia kerralla. Tuloksena jouduin kotoa muuton jälkeen kaiken muun lisäksi opettelemaan senkin miten sovitan rakkaan harrastukseni ja muun elämäni yhteen.

En kanna kaunaa koska hyvät vanhemmat minulla silti oli, mutta tuollainen ajattelu että muutetaan lasta ja hänen kinnostuksen kohteita pakottamalla ei auta yhtään, kaikkein vähiten se auttaa lasta oppimaan miten elää elämää sellaisena kun oikeasti on.