Käyttäjä3197
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Miten kauan naisille pitää hokea että miehet oikeasti ovat seksikeskeisiä ennen kuin se menee perille? Lähinnä katson kauhulla näitä hääkimppujen parissa leperteleviä psykoosinaisia joille tulee yllätyksenä se että seksi on miehelle lähinnä fyysistä. Tätä yritetään kieltää ja pehmittää jollain "heh heh, naisilla ja miehillä on erilaiset tarpeet, mutta kyllä mies rakastaa" -jargonia. Se missä asemassa nainen on seksissä on rumaa. Se on ihmisen eläimellisin asema jota ei voi muuttaa.
Mitä ajattelette siitä että ennen kun raiskaus ja pedofilia kriminalisoitiin, ovat miehet täysin huoletta painaneet kaikkea liikkuvaa ja vierittäneet syyn naisen niskoille? Miettikää sitä, että maailmassa on miljoonia miehiä jotka tahtovat lapsimorsiamen. Jos miehillä olisi mahdollisuus, he ottaisivat useita vaimoja, rakastajia, prostituoituja ja salarakkaita.
Miehet ovat valmiita ostamaan seksiä lapsilta ja parituksen uhreilta. Jopa Suomessa vuonna 2016. Miehen seksuaalisuus on todella raakaa kun sen imiöihin alkaa paneutua. Miehiä on pitänyt kieltää raiskaamasta ja naimasta lapsia koska normaalitilassa he tekevät sitä huoletta.
Nainen on miehelle aina vain leikkikalu ja halujen välinearvo. Sitä ei denialismi tai tasa-arvo muuta. Naistenkin kannattaisi kasvattaa selkäranka ja lopettaa miesten paapominen kun on nähty minä he naisia pitävät.
Itseasiassa se että miehillä on tarve seksille fyysisesti sisäänrakennettuna ei millään muotoa johda siihen että seksi olisi rajoitettu olemaan vain fyysinen tarpeentäytön muoto. Oletko ajatellut että joka kerta kun halaat omaa äitiäsi täytät fyysisiä tarpeita, ne eivät vain ole seksuaalisia ja niitä ei siten ole kriminalisoitu eikä niitä nähdä likaisina. Riippuu miehestä itsestään mitä seksi hänelle edustaa, fyysisen "pakon" ohella. Samoin on turha väittää ettei suurin osa sekä miehistä että naisista olisi ikävä kyllä valmis menemään aika pitkälle täyttääkseen tarpeensa, naisissa ehkä se ei ilmene lasten raiskaamisena mutta muuna halpamaisena lynkkauksena ja välinpitämättömyytenä kyllä. Tarpeet itsessään eivät tee ihmisestä likaista, kykenemättömyys hyvään tekee ja se ilmenee molemmissa sukupuolissa. Minusta kenenkään ei pitäisi suostua seksiin jota yksinkertaisesti ei halua, mutta kehottaisin vielä miettimään miltä itsestäsi tuntuisi jos toisen asenne sinulle tärkeisiin tarpeisiin olisi yksinkertaisesti "ei huvita, oma on ongelmasi" ja nauru perään. Hyvät ihmiset ovat harvassa ja osuvat yleensä niiden kohdalle jotka vähiten heidät ansaitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten kanssa halutaan tehdä juttuja mitä yleensä vanhemmat tekevät lastensa kanssa, ja sitten loukkaannutaan kun ei suostuta.
Mitä tällaiset jutut oikein ovat? Vai oletko niin mustasukkainen lapsistasi, että esim. isovanhempi ei saisi syöttää, pukea, tai kuivittaa lasta?
Mulla ei ole itselläni kokemusta vanhemmuudesta eikä isovanhemmuudesta, joten voi olla etten vain "tajua" tätä juttua,mutta miksi muiden pitäisi saada syöttää tai pukea lasta kun vanhemmat on paikalla (jos siis puhutaan esim vauvoista)? Ihan vilpittömästi kysyn.
Olen ollut vasta vuoden ajan täti, mutta en koe jääneeni mistään paitsi kun en ole edellä mainittuja saanut tehdä kun vanhemmatkin olleet paikalla. Olen kyllä paljon toki sylitellyt ja leikkinyt vauvan kanssa, ihan vauvan ehdoilla. Vielä ei vauva/taapero ole ollut mun luona hoidossa, sitä toki odotan innolla mutta ei sillä mikään kiire ole. Mä en jotenkin tajua tätä juttua, että muiden pitää saada "osansa"' toisten lapsesta? Mun korvaan tuollainen kuulostaa siltä kuin se lapsi olisi joku nukke, jota muiden pitää antaa hoitaa.. Ehkä tämä on jotain mitä muut ymmärtää ja toiset ei?
Siis toki ymmärrän että oman lapsenlapsen kanssa halutaan olla, mutta ei mun siskoni vauva olisi varmaan edes syönyt mun toimesta, jos äitinsäkin oli siinä vieressä. Siis ihan silläkään en ymmärrä, miksi toisten pitää saada "hoitaa" vauvaa kun näkee koko perhettä. Eikö se pelkkä sylittely ja leikki riitä?
No mun mielestä lapsille on koko elämän kannalta aina parempi mitä enemmän läheisiä ja turvallisia ihmissuhteita heillä on pienestä pitäen. Ja oikeasti se on niin, että sitä jota hoitaa, siihen kiintyy. Kyllä se ihmissuhde muodostuu erilaiseksi, jos se on pelkkää sylittelyä ja leikkiä kun kaikki on hyvin vs. sitä, että lapsi aidosti oppii luottamaan, että hei, tämäkin aikuinen osaa täyttää tarpeeni.
Ja tuo yllä mainittuhan on juuri se asia, mistä jotkut huonoitsetuntoiset vanhemmat ovat niin mustasukkaisia suhteessa lapsiinsa. Halutaan pitää ne lapset vain omissa ohjaksissa, eikä antaa näiden oikeasti luoda merkityksellisiä ihmissuhteita muihin aikusiin, oppia toisten aikuisten ja kotien tapoja jne.
Mä olen aina ajatellut sillä " sinun lapsesi eivät ole sinun"- meiningillä. Että vaikka olen lapseni äiti, ja aina heille yksi merkityksellisimmistä ihmisistä maailmassa, mun tehtäväni on myös saatella heidät tähän maailmaan siten, että he siinä parhaalla mahdollisella tavalla pärjäävät. Ja yksi niistä tavoista on juuri se, että osaavat olla yhteisön jäseniä jo pienestä pitäen, saavat olla sosiaalisia omalla tavallaan, saavat kiintyä muihinkin ihmisiin kuin vain äitiin ja iskään, ettei näille tule paha mieli.
Ja tietenkin pidetään järki mukana hommassa, jos vauva vierastaa, niin silloin häntä ei riepoteta sylistä toiseen. Mutta tässä tulee sitten taas se toinen puoli mikä noilta huonoitsetuntoisilta vanhemmilta puuttuu: kyky pitää omat rajat. Ei minun sylistäni kyllä kukaan ikinä vauvaa ole vienyt, koska osaan sanoa milloin se ei sovi. Ja se ei sovi silloin kun homma selkeästi on vauvalle haitaksi. Normaali vaipanvaihto tms. ei- vierastavalla vauvalla ei ole sellainen asian.
Juuri näin! Oma perheeni on hyvin rakastava ja läheinen sekä keskustelukykyinen mutta se keskustelukyky tulee mm. siitä että kaikista asioista ei aina väännetä vaan rakkaus voittaa yksityiskohdista nipottamisen. Minulle on esimerkiksi syötetty allergeenisia ruoka-aineita liian aikaisin ja kukaan ei silti alkanut kantaa kaunaa asiasta, jos olisi niin minulta olisi puuttunut kaksi läheistä tärkeää aikuista joita en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Nykyisin ihmiset eivät ymmärrä ettei perheen keskinäinen luottamus, rakkaus ja hyvät välit ole ilmaisia koska heillä ei ole ollut niitä lapsena eivätkä he ymmärrä miten mittaamattoman arvokkaita ne ovat. Koko elämä yksilöidään ja suunnitellaan pienintä yksityiskohtaa myöten eikä niistä voi joustaa edes väliaikaisesti tai muuten koko taideteos on pilalla koska sen pitää olla just tällainen koska minä ja minun tyyli. Muille ei jää tilaa hyvä jos puolisolle ja hänellekin vain siksi että on otettu mittatilaustyönä sellainen jonka voi kätevästi muotoilla omien suunnitelmien mukaiseksi, ja jos puolison kanssa osataankin niin sukulaisten pitää olla ilmaisia. Se on kuin pyytäisi miljoonaa tekemättä mitään.
Mun mielestä ei pidä edetä mitenkään koska rikkomalla toistenne suhteet hajotatte toistenne elämää ilman mitään takuuta että hajotatte sitä hyvästä syystä. Vaikka olisitkin varma että syy on hyvä niin ongelmaksi jää se että ihminen ei rakastu vain yhtä kertaa elämässään joten mitä tapahtuu sitten kun toinen teistä rakastuu jälleen, voitko luottaa siihen että tämä ihminen ei lähde ystäviensä matkaan enää uudestaan. Jos suhteenne epäonnistuu olette vastuussa toisillenne siitä mitä tuhositte ko. yrittämän takia.
Riippuu siitä miten itsekäs olet, jos haluat jatkuvasti ihastukselta enemmän vaikka tiedät ettei hän halua sellaista, sitten et voi olla koska ystävyyteen ei kuulu se että oma etu menee vahvasti edelle. Tietenkään haluamista tunteena ei voi hallita mutta tahtotilana kyllä voi koska voit miettiä haluaisitko ihastuksesi olevan kanssasi jos hän jäisi siten paitsi jostain mikä hänelle on tärkeää (vaikka hän ei sinun mielestäsi tarvitsisi sitä) eli tekisisitkö myönnytyksiä siitä mitä hän elämässään haluaa jotta sinä saat haluamasi. Jos vastaus on kyllä, et ole ystävä koska ystävän tehtävä on tukea toista matkalla sinne mihin hän on menossa eikä pyrkiä muuttamaan suuntaa oman mielensä mukaan. Toisaalta monilla on ystäviä jotka ovat petollisia mutta heitä ei kutsuta yleensä todellisiksi ystäviksi.
Niin kauan kun jotkut miehet ovat valmiita menemään liian pitkälle ja olemaan julmia täyttääkseen tarpeensa, muiden tarpeet ovat yhdentekeviä? Sovelletaanko samaa naisiinkin? Naivi on uskosi ihmisiin jos luulet että "naiset" yhtenä kategoriana eivät ole syyllistyneet julmiin tekoihin ja että salittuja tarpeita vielä jää sitten kun kaikki ne tarpeet jotka ovat motivoineet joitakuita julmuuksiin on eliminioitu. En ehdottanut että kukaan ryhtyy antamaan kenellekään pillua pakolla, vastasin ylläolevaan viestiin joka on viestissäni lainattuna.