Käyttäjä30718

OCD minun kohdalla ’alkoi’ 5-6 vuotiaana. Muistan ajatelleeni, että pääni sisällä myllersi jonkinsortin haamuja/olentoja. kysyin kerran siskoltani -minkä värisiä haamuja sinun päässä liikkuu? sisko katsoi ymmällään, lähdin tilanteesta. Tietyt lastenohjelmat, elokuvat, pelkounet yms aiheuttivat ahdistusta ja lisäsivät pakko-oireita. Omalla kohdalla pakko-oireilla ei ollut tiettyä ’gategoriaa’. Ne olivat mitä vain. Esim. Saatoin laskea monenko maton päälle olen kävellyt, jos en ollut numeroon tyytyväinen tein kaiken uudelleen, muummuassa nro 8 oli lempinumeroni ja numero 9 oli numero mitä pelkäsin ja sitä piti siis välttää. Saatoin rämpätä oven kahvaa muutaman minuutin putkeen ja johonkin aikaan noin. 4-5 luokalla homma meni niinkin pahaksi, että OCD-oireet tulivat varsinkin iltaisin enemmänkin rituaaleiksi. oli monta asiaa mitä piti tehdä *joka* ilta. Muistan koulussa en voinut kirjoittaa aina, koska uskoin sen aiheuttavan pahoja asioita. Välillä kirjoitin asian monesti ja kumitin. Vain siksi, että ajattelin jotain pahaa asiaa samaan aikaan tai vaikka väärää numeroa. Parilliset ovat olleet ’hyviä’ numeroita ja parittomat ’pahoja’. Kuitenkin silloin 4-5 luokan aikaan sairaus pääsi niin pahaksi että illalla saattoi mennä 30min-1,5h tehdessä pakko-oireita/rituaaleja. Ja siitä ahdistuneena yksi päivä purskahdin itkuun äidille ja kerroin kaiken yksityiskohtaisesti. Se helpotti oloani todella merkittävästi eivätkä pakko-oireet ole tähän päivään asti olleet enää niin vahvoja, kuin silloin. 5-6 luokalla viiltely ja muutenkin itsensä satuttaminen tuli kuvioihin, mutta siitäkin päässyt jo aikalailla yli.