Käyttäjä2972

Auts

En ole mies, mutta osallistun silti keskusteluun.

Joskus ala-asteen lopulla aloin kiinnostumaan itseni koskettelusta. Löysin kirjahyllystämme Emmanuelle-kirjan, jonka seksikohtauksien parissa vietin monia nautinnollisia hetkiä. Muistan ne vieläkin. Sen lisäksi hyllystä löytyi Fanny Hill, ilotytön muistelmat, Sitten jonkun Hollywood-madamen muistelmat sekä joku seitkytluvun pikkutuhmien vitsien kirja, jossa oli tuhmia piirroksia. Näiden parissa vietin vuosia. Sitten kun muutin omilleni, hommasin lisää kirjallisuutta ja vähän myöhemmin aloin katsomaan myös pornoa. Nykyään enimmäkseen hentaita, jossa luonnottoman isot tissit. Isot tissit on sejuttu, en juuri koskaan runkkaa ajatellen miehiä. Enimmäkseen en ajattele itseäni niissä tilanteissa, vaan katselen ikäänkuin ulkopuolelta.

Paitsi nyt viime aikoina olen pari kertaa ajatellut erästä miestä ja runkannut. Se on harvinaista, mutta kun ajattelen häntä muutenkin koko ajan ja minulla on myös jatkuva panetus, niin se on tuntunut ihan luonnolliselta. Orgasmitkin ovat olleet ihan erilaisia, jotenkin paljon syvempiä. Kuvittelen hänen kätensä minun vartalollani ja katseen.

Vierailija kirjoitti:

Tähän vastaan naisena, ettei mikään ole parempaa kuin yhdynnässä saatu loppuhuipentuma. Nuolemalla saatu on vajaa puolet siitä tuntumasta, mikä yhdynnässä tulee. Ja iso osa tästä kokemuksesta tulee siitä, kun nautinto on yhteinen.

Toisena naisena yhdyn mielipiteeseen. Välillä on kiva tyydyttää kumppania suulla tai tulla tyydytetyksi itse, mutta kyllä yhdyntä on kuitenkin paras tapa minullekin. Se tunne, että jokin tunkeutuu sisälle on vaan ihan paras. Etenkin, jos sen tekee rakastamasi ihminen.

Se on onneksi pikavalinnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liukkaan Lindahan teki aika kurjan tempun sen kirjansa kanssa.

Kirjaan haettiin  joukkorahoitusta Kickstarterista ja sitä saatiinkiin lähes $400 000. Yksi porkkana tukijoille oli että kirjan saa sitten ennen muita. 

No, kirjan julkaisu viivästyi lähemmäs vuodella, sillä aikaa Liukas oli tehnyt painotalon kanssa sopimuksen ja kirja päätyi myyntiin verkkokauppoihin reilusti ennen kuin kukaan tukijoista sai omaa kopiotansa ja tietysti reilusti halvemmalla.

Monelle tuli paha mieli, varsinkin kun kirja oli tarkoitettu aika pienille lapsille ja tukijoiden naperot ehtivät kasvaa jo sillä aikaa siitä ohi.

Ehtivät kasvaa vuodessa liian vanhaksi kirjan sisällölle? Vai kestikö se koko prosessi useamman vuoden? Tuo ei kuulosta kivalta, että on luvattu kirja aiemmin ja sitten se perutaan! Mutta muuten en kyllä ymmärrä närkästystä asiasta, kun toki siinä kirjoituksessa kestää joku tovi. :) 

Ohhoh! Tämä oli ihan uutta minulle, aika erikoista toimintaa. Taitaa tosiaan olla vaan rahan perässä koko liukas likka.