Käyttäjä2941
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista miten vanhempi sukupolvi naisia täällä selkeästi olettaa että miehen tehtävä on elättää loisnainen tilanteessa kuin tilanteessa. Itseni ollaan kyllä kasvatettu maksamaan omat menoni. Ymmärrän taloudellisen avun kumppanilta erityisesti perheellisellä, mutta itse haluaisin vasta ensimmäisen kerran "harjoitella" yhdessä asumista kumppanin kanssa. Nyt joudun odottaa tätä valmistumiseen asti, milloin olen siis 28-vuotias. Jos yhdessä elo olisi tullut halvemmaksi niin olisin voinut harkita perheenlisäystä opiskelun aikanakin. Nyt valtio saa odottaa uutta veronmaksajaa viitisen vuotta kauemman, jos se silloin vielä biologisesti onnistuu. Uusi järjestelmä tulee kalliimmaksi koko yhteiskunnalle. Nykyiset tuet riittävät juuri ja juuri vain itselleni, mutta en ymmärrä miksi ne yksineläjillä nousevat niin paljon ja ihmisiltä jotka olisivat oikeasti perustamassa perheitä rokotetaan.
Uli uli. Ei täällä kukaan odota miehen elättävän loisnaista vaan useimmat ovat ehdottaneet aloittajalle lainan ottamista, jos töitä ei saa tai pysty tekemään opintojen ohessa.
Harjoittele kaikin mokomin yhdessä asumista, mutta älä oleta yhteiskunnan maksavan sitä. Tehkää miehen kanssa erilliset vuokrasopimukset, jos kerran ette ole avopari vaan vasta seurusteleva ja yhdessä asumista harjoitteleva.
Suurin osa opiskelijoista hyötyi muutoksesta. Ne, jotka joko asuvat yksin (sinkkuina tai seurustelevina) tai samassa elämäntilanteessa olevien kumppanien kanssa. Te miehen elintasosta hyötyvät loisnaiset olette pieni osa opiskelijoista eikä ketään kiinnosta teidän lastenteko- tai tekemättömyys-uhkailunne.
Aika harva parikymppinen esittelee tyttöystäväänsä edes vanhemmilleen, saati vanhempien tutuille.
Yksinäinen kirjoitti:
Olen ruma läski kohtuullisella sairaseläkkeellä. Eläkkeellä olen selästä joten urheilla en voi eli en ole urheilullinen muuten kuin keskikehonrakentajana. Ruokavalioni on kaikkiruokainen vaikka pupuruoka maistuu huonosti. Sain myös viimeisinä vuosina töistä pahan burnoutin, masennuksen ja samalla diagnisoitiiin persoonallisuushäiriö eli olen jonkinverran hullu ja siihen lääkkeitä syönkin. Olen lopettanut juomisen ja tupakoimisen. Juomisen lähinnä kun viimein ymmärsin että alkoholi ei oikein sovi ja nykyisten lääkkeiden kanssa ei oikein sovi myöskään. Tupakka meni siinä sivussa pois kun aikaisemminkin poltin lähinnä vain kännissä. Olen jonkin verran epäsosiaalinen eli en oikein viihdy porukassa eikä muutkaan tunnu oikein seuraani hakeutuvan. Eritoten naiset tuntuvan karttavan seuraani jostain syystä.
Ei ollut vitsi vaikka ehkä sellaiselta kuulostaa. Onko jossain jotain seuranhakupalvelua epätoivoisille?
Hyviä puolia kai olisi epänormaali huumorintaju, uskollisuus ja rehellisyys.
Se miksi kirjoitan vauvafoorumille oli päähänpisto mutta myös olen huomannut että täältä saa apua kaikkeen mahdolliseen. Nyt taisi tulla vain liian iso pala purtavaksi.
Pakko kysyä: Mihin sitä seuraa eli naista sitten oikein haluaisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsestähän se on kiinni.
Ei oikeastaan ole. Vertaa tilannetta vaikka juoksukilpailuun - 8 miestä juoksee kilpaa, ja naiset ovat seksuaalisesti kiinnostuneita vain kuudesta ensimmäisenä maaliin tulleesta. Mies voi toki juosta kovempaa, jolloin hän pääsee maaliin kuuden ensimmäisen joukossa, mutta joidenkin miesten on silti jäätävä viimeisiksi.
Ainoa mitä juuri SINÄ voit tehdä asian eteen on treenata niin paljon että olet yksi niistä kuudesta. Sinulla ei vain kerta kaikkiaan ole mitään muuta keinoa. Ja käytännössä tämä tarkoittaa elämän hankkimista. Työ, kavereita, harrastuksia, sosiaaliset piirit. Ja jos tuo ei millään onnistu niin sitten hommaat elämän jossain mielenterveyskuntoutujien porukoissa, niitäkin varmasti on. Kotona istumalla ja valittamalla et tuu naista saaamaan.
Juuri näin. Kun keskustelu ei ole omalta kannalta miellyttävä, se käännetään henkilökohtaiselle tasolle. Minun sukupuolellani tai saamisellani ei ole ketjun aiheen kannalta mitään merkitystä. Voitko lopettaa ad hominem -argumentoinnin ja keskustella kuin aikuiset?
No tarkoitus oli kyllä käyttää sä-passiivia, ja luulen että varsin hyvin tiedät sen :D. Sulla taas on tapana ottaa tämä ad hominen -kortti aina käyttöön ja yrittää vesittää sillä toisen pointit.
Okei, jos tosiaan olet niin internazionaale, että kirjoitat "sä-passiivissa" Mika Salon tapaan, niin ymmärrän pointtisi osittain. Mutta silti menet hieman huti siinä, että miesten tasolle ei ole olemassa absoluuttisia vaatimuksia, vaan kyse on juurikin siitä miesten keskinäisestä paremmuudesta. Huonoimmat miehet eivät tule koskaan kelpaamaan naisille, koska jos naisella on parempaa saatavilla, niin nainen ottaa sen. Siksi avioeroistakin 70 % tehdään naisen aloitteesta, ja miehen työttömyys lisää avioeron riskiä, kun taas naisen työttömyys kasvattaa sitä.
Miksi kukaan sukupuolesta riippumatta tyytyisi mihinkään muuhun kuin parhaaseen mahdolliseen? Kuvitteletko, että miehet toimivat jotenkin toisin?
Kyllä, kuvittelen miesten toimivan jotenkin toisin. Miehet haluavat naisia seksuaalisesti paljon laajemmalla skaalalla, tämä on koko ketjun aloituksen pointti. Siksi naiset saavatkin seksiä ja pääsevät kokemaan olevansa seksuaalisesti haluttuja paljon miehiä helpommin.
Kuvitelmaksi jäikin. Ei tuo mihinkään perustumaton väitteesi tarkoita edes sitä, että mies ottaisi vähemmän miellyttävän naisen tarjolla olevista. Mies ottaa aina parhaan mitä saa.
Nainen lähtee mieluummin baarista yksin himaan kuin baarin tasoon nähden huonoimpien miesten kanssa. Ei ole niinkään kyse siitä millaisen miehen nainen kykenee saamaan, vaan nainen ei suostu tyytymään huonompiin miehiin kuin muut naiset, vaikka itse olikin huonompi kuin muut naiset. Miehet eivät ajattele samalla tavalla, siksi baarin huonommillakin naisilla on kysyntää.
Eli jos tässä ylipäänsä on ongelma, niin kenellä se on?
Olen aivan varma, että ap:kin hyötyy yhdessä asumisesta. Mies on todennäköisesti hankkinut asuntoon esimerkiksi sellaista viihde-elektroniikkaa, jota opintotuella ei todellakaan hankittaisi. Ja kyllä yhdessä asuminen on aina edullisempaa kuin yksin asuminen; ei yhdessä asuminen tuplaa sähkö-, vesi-, tietoliikenne- ja vakuutuskuluja vaan vesilaskua lukuun ottamatta ne pysyvät lähes/täysin samoina eli kumpikin maksaa niistä vain puolet. Myös ruokakulut pienenevät henkeä kohden kahden hengen taloudessa.