Käyttäjä2941

Käyttäjä5174 kirjoitti:

niin siis mun mielestä naisten kanssa kaveeraaminen muussa kun työmerkeissä on ehkä vähän outoa... jos oma nainen ei riitä naispuoliseksi kaveriksi.... jos nyt jonkun näkee kaupassa ja juttelee se nyt on ihan ok... mutta että ruvetaan yhdessä kaveeraamaan tarkottaen esimerkiksi yhdessä käymistä jossain museoissa yms.... tarkoitan että mitä sillä naisella sitten virkaa ja kaikki se aika kun on sen naisen kanssa niin jos kerran sen kanssa haluaa viettää vapaa-aikaansa niin miksei sitten samantien ole sen kanssa yhdessä.

Mitään välimuotoja ei ole, joko vain jutellaan kaupassa tai sitten vietetään kaikki vapaa-aika kaverin kanssa?

Jos ihmisen kanssa on ollut ystävä jo vuosia, niin miksi hänet pitäisi hylätä elämästään parisuhteen takia? Ei se tarkoita, että edelleen sen kaverin kanssa vietetään kaikki vapaa-aika vaan että hänen kanssaan pidetään yhteyttä ja nähdään silloin tällöin - ihan kuten ennenkin.

Asia ei kuulu mitenkään sinulle.

Been there. Eräs miespuolinen ystäväni kirjoitti aina kaikki sydänsurunsa iltaisin tissutellessaan. Tekstistä ei kyllä olisi huomannut mitään, mutta hän kertoi aina avoimesti paljonko oli juonut.

Toinen tapaus oli mies, jonka kanssa kävin pari kertaa treffeilläkin. Ensin oli aina koko päivä hiljaisuutta (mikä tosin oli ymmärrettävää, olimmehan molemmat töissä), sitten muutaman tunnin kestävä jatkuva tykitys sähköposteja ja tekstareita ja sitten keskustelu saattoi päätyä kuin seinään. Ei kestänyt kovin kauan laskea yhteen 1+1 ja tajuta, että hän veti viinaa ja kirjoitteli ja sitten sammui.

Vierailija kirjoitti:

Vastuutonta. Varsinkin kun opet usein ovat oppilaiden kavereita facessa.

Ei todellakaan omalla profiililla ole. Jos ollaan, niin sitä varten on erillinen työprofiili.

Olet valinnut vääriä miehiä ja/tai rynnännyt avoliittoon aivan liian nopeasti. En ole lukenut ketjua joten en tiedä oletko ehkä jo kertonutkin, mutta kuinka nopeasti nämä avoliitot ovat alkaneet? Minkä ikäinen olet? Miten olet elämässäsi ehtinyt jo olla kolmessa avoliitossa?

Olen itse 50+ ja elämässäni on taustalla yksi avioliitto, josta erosin 25 vuotta sitten. Sen jälkeen on ollut parisuhteita mutta ei yhtäkään sellaista, jossa olisin ollut valmis avoliittoon. Nykyinen suhde on kestänyt lähes päivälleen kolme vuotta eikä tarvitse huolehtia siitä, että ostaako mies mainitsemiasi tavaroita - tottakai ostaa, koska jos ei ostaisi niin hän joutuisi elämään ilman niitä. Jos joskus muutamme yhteen, niin en usko, että hän yhtäkkiä lakkaa huolehtimasta tuollaisista perustarpeista.