Käyttäjä28807

1: Ikääntyneenä sanoisin, että ko henkilö on vain omissa ajatuksissaan eikä edes itse huomaa tuijottavansa. Sorry siitä.

2: Kun joku meikkaa ja pukeutuu tai käyttäytyy katsojan mielestä omituisesti, niin katsoja haluaa viestittää, ettei pidä näkemästään. Ihmisillä on nykyaikana väittämän mukaan oikeus pukeutua, mrikata tai käyttäytyä, kuinka haluaa. Vastaavasti näystä ahdistunut voi elekielellä reagoida, oikeus sekin.

Usein keskustelen jonkun lapsen kanssa, mutta huomaan äidin reagoivan ilmeillään, että mitäs siinä tulet meidän perhettä häiritsemään.

Näin se on.

Itse sain Ozempicilla 2 vuodessa pois ylimääräiset 25 kg.

Hinta n 125/kk.

25 turhaa laihdutusyritysvuotta. Samalla jätin pois 3 eri verenpainelääkettä ja esidiabetes poistui. Selkä kiittää. Halpa panostus terveyteen, suosittelen. Nyt nuoruuteni painossa.

Minusta on epäeettistä Lenitalta, kun on muistelmissaan tuonut esille näitä suhteitaan, ihmisiä, jotka ovat jo kuolleita, ja jotka eivät voi puolustautua. Kuten Max Jakobsson, hieno mies. Lisäksi haluaisin lukea niiden naisten mielipiteitä, joita Lenita ei ole kannustanut,paremminkin mitätöinyt heidän työnsä, vaikka ystäväpiiriinsä ovat kuuluneet. Monenlaisia kokemuksia on kuulunut.

Outoja nämä hoivakotien ajattelutavat ja käytänteet yhteiskunnassa, jossa asiakaslähtöisyyttä esitteissä mainostetaan, mutta ei osata/ymmärretä ottaa vanhuksen tarpeita, erityistoivomuksia lainkaan huomioon.

Tuttavani juuri saatiin kaupungin hoivakotiin. Vaikka hän on pyörätuolissa, hän on älyllisesti virkeä ja haluaa lukea paljon. Siksi se,että hän pääsee yölläkin pöydän ääressä lukemaan, on tärkeää. Mutta, kun hänet sidotaan sänkyyn korkealla laidalla klo 20 ja päästetään ylös n klo 9. Pissat täytyy laskea vastentahtoisesti vaippaan, vaikka ennen on noussut vessaan ja samalla jäänyt lukemaan muutamaksi tunniksi, kun uni ei vain tule. Tämähän on vankilarangaistus? Eikö vanhuksen tapoja voisi selvittää josilloin kun vanhainhoitokotipaikkaa lähdetään hakemaan eikä vasta kun läheinen hoksaa valittaa, ja sittenkin vedotaan ns yleiseen käytäntöön ja turvallisuuteen, ts estetään turhat kaatumiset, sekä hoitajapulaan.

Milloin saataisiin hoivasuunnittelijoiden tueksi palvelumuotoiliakoulutuksen (service design) saaneita, jotta näistä perustörkeyksistä päästäisiin vihdoin eroon. Eihän huonokuntoinen yksinäinen, lapseton vanhus enää pysty esim. Helsingissä, mitään valintoja tekemään, eli on pakkotyytyä siihen hoivakotiin, joka tulee tarjolle. Eihän se turvallinen asuminen muuttamalla kodista hoivakotiin voi tällaista tarkoittaa!?

Miltä itsestäsi tuntuisi, jos 14 tunniksi sinutsidotaan väkisin sänkyyn, että et saisi edes mehumukia, lukemisesta puhumattakaan?

Kokemukseni Ozempic-lääkkeestä laihduttamisen tukena ovat todella hienot ja siksi suosittelen lääkettä käyttöön teille, joilla laihdutuskuurit luovat turhia paineita, ja ne epäonnistuvat.

Osa meistä on syönyt hyvin terveellisesti, joten huono ruoka ei ole ollut syynä lihomiseen. Minun kohdallani syiksi olen havainnut jälkikäteen: liian vähäinen uni/lepo, liian pitkät työpäivät, stressaava työ ja säännöllisen liikunnan vähäisyys. Kävin Hyks-prof Rissasen kurssinkin katsoakseni, mitä voisin tehdä paremmin. Ketoosilaihdutus laihdutti, mutta kilot palasivat, eli se todettiin huonoksi keinoksi. Hormonilääke on osoittautunut nyt hyväksi. Prof Kirsi Pietiläinen jatkaa Rissasen linjoilla. Ravitsemusasiantuntija Raatikaisen perusohjeita olen myös lukenut. Muut olen karsinut. Täyttää huuhaata on näillä markkinoilla tarjolla, joten kannattaa olla tarkkana.

Tavoitteenani oli 2 vuoden aikana saada työuran aikana tulleet 30 ylipainokiloa pois eli saavuttaa normaalipaino 1,5 -2 kilon kuukausitahdilla 93 kg:sta 65 kiloon. Aloitin 12/2019, ja alkuannostuksena 3 kk ajan oli 0,25mg/viikko. Sitten 1mg. Tuli alkuun oksettava olo, eli pahoinvointia muistuttava olotila. Vatsa me ni kovalle. Ensimmäisen vuoden aikana paino putosi 20 kg. Sitten tahti hidastui. Tavoitteena on vielä saada paino 65 kiloon eli tavoite-normaalipainoon 22.12.2021 mennessä. Alkuun laihtuminen oli täydellisen ruokahaluttomuuden ja pahoinvoinnin takia nopeaa ja siksi motivoivaa. Nyt kilon putoaminen on hidasta.

Olen syönyt aina terveellisesti. Koska jäin eläkkeelle, niin päätin, että syön joka aamu täysjyväpuuroa, johon laitan 1 dl maustamatonta jugurttia, 1-2 dl pakastemarjoja, 1 rl hunajaa ja siemeniä. Välipalaksi otan omenan (kotimaisia torilta). Syön lounaiksi kevyitä, mutta terveellisiä aterioita: kasviksia/juureksia, kalaa, kanaa, keittoja, raejuustoa jne. Ainakin 1 keittopäivä viikossa. En santsaa eli laitan koko aterian näkyville lautaselle, mikä rajoittaa ahmimista. Punaista lihaa vain syön porosta ja karitsan jauhelihasta tehtyinä, 1 kerran/2 viikkoa.. Iltapäivällä otan pakastemarjoja, joista kesällä tein smoothin. Usein hemmottelen: pieni jäätelö, itse tehty pulla tai jälkiruoka. Illansuussa teen hyvän voileivän. En syö mitään klo 18.00-07.00.

Olen ns. hyötyliikunnan harrastaja ja puurran puutarhassa jne. Sauvakävelen joskus. Teen muutaman pilates-liikesarjan päivittäin huonon selkäni takia. Inhoa kuntosalitreenejä tai hikijumppia. Nautin tehdä yksin.

En lue/katso laihduttamista koskevia juttuja. Ne oksettavat, halveksivat lihoneita. Keskityn vain omaan hyvinvointiini, jo huonon selkäni hoitamiseksi. En keskustele asiasta ulkopuolisten kanssa. Ruoasta otan kaikki hivenaineet ja vitamiinit. D-ja B12-vitamiinit, kalkki ja puuttuva calium tulevat purkista lisinä talven aikana. Nukun kunnolla klo 22.00-07.00, aikaisemmin vain max 6h. Tunnen itseni terveeksi ja hyvinvoivaksi. Vaatekoko on muuttunut 46/48:sta 42:ksi, mikä tuo muuta iloa. Kannustan lihoneita tekemään oma päätös laihtua vähän kerrallaan ja siitä enempää numeroa tekemättä.

Lääkäri, ehdota lihavalle potilaallesi ko lääkkeen kokeilua. Lääkäri ja ihminen itse tietävät näistä ongelmista, joten syyttelyjä ei ylipainoinen tarvitse.