Käyttäjä2875

Ei kyllä se elämä pitää elää nyt. Ei niitä rahoja haudassa tarvitse.

AP.. kirjoitti:

Juhliin on kutsuttu myös naapurimme, mutta puolisoni ei ole hänellekään kertonut päivämäärää.

No eihän miehillä se järki juokse. Hän ei varmaankaan ymmärrä mitä päivämäärät ovat. Onko kalju plösö.

Pitääkö sitä joka paikkaan tunkea. Näköjään ei katsottu tarpeelliseksi kutsua. Mee leffaan.

Ootko ollut yleisissä tiloissa ilman maskia. Jos olet niin oleppa hyvä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko aloitus edes totta?

Miksei ap vastaa kunnolla kysymyksiin? Esim miksi näki testamentin.

Onko se tässä asiassa jotenkin olennaista?  Hän nyt vaan tavalla tai toisella näki sen, ja asiahan on se, että täti on siis testamentannut omaisuutensa seurakunnalle, mutta käyttää sukulaistaan hyväkseen eikä tälle korvaa mitään tämän palveluista.  Jos omaisuutta on kuitenkin niin paljon, että sitä ihan testamentattavaksi asti on, niin kyllä hänellä olisi varaa korvata tälle sukulaiselleenkin jotain saamastaan avusta.

Ja satun tietämään, miten raskasta tällainen jatkuva auttaminen loppujen lopuksi on.  Itselläkin on jo vaikeuksia aina ymmärtää ja muistaa kaikkea, niin vielä vanhan äidinkin kaikki asiat on ajettava ja huolehdittava.   Ei minullekaan mitään ikinä korvata.  Rahaa annetaan veljelle ja veljen lapsille, kun he käyvät mummoa "ilahduttamassa."  

Minun käyntini ei ole ilmeisesti ilahduttavaa, kun käyn joka asian ja ripauksen takia katsomassa mistä on kyse ja mitä nyt täytyy tehdä.  Kaupassa käyn säännöllisesti, apteekkikäynnit tehtävä, lääkäriin vietävä vähän väliä, oltava selvillä kaikista mahdollisista asioista.  Kynsin hampain pidetään kiinni kotona asumisesta, ettei vain olisi helpompaa minulle.   Yksi kotisairaanhoitokäynti päivässä pitää riittää, hän ei halua enempää vieraita ihmisiä siellä käyvän.   Siivoukseen en suostunut, vaikka sitäkin minulle yritettiin nakittaa.  Hommasin siivoojat ja nyt saan kuulla, kuinka kallista se on.  Minähän olisin saanut tietysti siivota ilmaiseksi.  Ehkä sen tekisinkin, jos olisin nuorempi, mutta nyt on riittävästi jaksettavaa jo omassa kodissanikin.  

Niin, miten sen käytännössä sopivan hienotunteisesti esittäisi, että voisiko se täti maksaa jotakin ap:lle, kun hän sentään aika paljon käy tätiä auttamassa?  Voisiko joku toinen sukulainen tai ystävä ottaa asian puheeksi tädin kanssa?  Että korvaatko mitään hänelle, vai aiotko jättää testamentissa jotain?  

Tai sitten vain otat kylmästi asian esiin tädin kanssa.  Ilmoitat, ettet enää omista syistäsi jaksa ilmaispalvelua.  Eikö täti ymmärrä, että hänen palvelemisestaan tulee kuluja?  Että aiotko koskaan korvata minulle mitenkään?

Minä olen äidiltäni kysynyt.  Vastaus oli, että saattehan te kaikki sitten sen mitä jää, kun hän kuolee.  Te kaikki.  Niinpä.  En minä nyt mitään veljeni osuutta ole nakertamassakaan, mutta tosiasiassahan tuo merkitsee sitä, että minun vaivannäköni ei tule koskaan korvatuksi.  Veli saa saman määrän, vaikka ei tee mitään.  Ei hän tietysti voikaan, koska asuu niin julmetun kaukana, joten en voi siitäkään älähtää.

Niinpä. Asuisitpa sinäkin kauempana.