Käyttäjä2875

Vierailija kirjoitti:

Yleensä en osallistu tämän tyyppisiin keskusteluihin, koska kuulun niihin ihmisiin, jotka hoitaa omat asiansa itse oman pään sisällä, välittämättä muiden mielipiteistä.

Mutta nyt kirjoitan tämän pitkähkön "vuodatuksen" ihan sen takia, että on olemassa pieni, mitätön mahdollisuus, että luette tämän. Tai joku vastaavassa tilanteessa lukee tämän.

Ystäväpariskunnalle: Ennen vietimme paljon aikaa yhdessä. Kävimme yhteisillä lomilla, kahvittelimme yhdessä useita kertoja viikossa. Kaikki varmaan pohjautui siihen, että samalla lapsemme saivat leikkiä keskenään, olivathan he sen verran pieniä, että emme uskaltaneet laskea heitä yksin parin kilometrin matkaa toistensa luo.

Nyt, lapsemme ovat isompia ja osaavat kyläillä keskenään omia aikojaan. Hyviä ystäviä ovat edelleen ja hyvä niin.

Me aikuiset emme enää ole kovinkaan usein tekemisissä. Enää teillä ei voi käydä kahvilla, vaan kaljalla. Entiset juttelut tulevista ja menneistä lomailuista ovat vaihtuneet juttuihin siitä, mikä oli viime viikonlopun paras paukku, shotti tai muu juoma. On inhottavaa kuulla lapsenne sanovan, että on nälkä, kun isi ja äiti vaan juo aina kaljaa. Tiedän, että teillä ei ole ruuasta pula, sitä varmasti on tarjolla. Sitä vaan ei aina kukaan ole valmistamassa/tarjoamassa, koska olette uusien ystävienne kanssa viettämässä aikaa juopotellen. Usein jo aamupäivästä alkaen.

Me emme enää kuulu ydinpiiriinne, koska emme aloita päivää kaljalla. Tiedämme (lastenne suusta kuultuna), että me olemme "semmoisia outoja". En väitä, että olisitte jättäneet lapsianne mitenkään heitteille, kaikesta huolimatta heillä on kaikki hyvin.

Jos jotain silti voisin pyytää, niin älkää haukkuko meitä lasten kuullen. Lastenne suhtautuminen meihin on jo muuttunut epävarmaksi ja vältteleväksi, koska he eivät tiedä enää, onko ok puhua meille tai käydä meillä.

Kaikesta huolimatta kiitän menneistä vuosista, olemmehan olleet kuin majakka ja perävaunu parikymmentä vuotta. Näitä vuosia en vaihtaisi pois, mutta enempää ei lisää tule, koska haluatte sulkea meidät "oudot" kaiken ulkopuolelle. Toivottavasti elämänne menee jatkossakin hyvin, vaikka pelkäänkin, ettei se tuolla menolla kovin hyvin pääty.

Nyt talven aikana aion ottaa ihan tietoisesti enemmän etäisyyttä, vaikkakaan lastemme yhteisten harrastusten takia ei aivan kaikelta yhteydenpidolta voikkaan välttyä.

No päihde se on kahvikin. Pahemmalta haiseekin.

Kofeiinipäissään ihmiset yhtä ärsyttäviä kuin känniset .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mummolla ei ole sairasta puolisoa, muuten kyllä tekee tuon kaiken. Ikää on marraskuussa 69v.

69 ikä ei mielestäni vielä täytä superkriteerejä.

69 on nykyään melkein keski ikäinen. Kaukana vanhuksesta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Yhden tuttavan isoäiti täytti juuri 103 v. Ei käy enää marjassa eikä pyöräile mutta asuu kyllä omakotitalossa, tekee ruuat ja lumityöt itse. Vielä 5 v sitten onnistui kaikki touhuaminen.

Upea mummo 👏

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ikäraja supervanhukselle?

80.

Se 90 senttinen muotoon ommeltu käy oikein hyvin 80 senttiseen sänkyyn. Nyt on pilkun nusimista.