Käyttäjä28010

Itse olen myöskin erittäin herkkä äänille yrittäessäni saada unta. Oman pikkuruisen koiran tuhinakin sai minut pyörimään ja tuskailemaan tunti tolkulla. Sain varmaankin trauman lapsuudessani, koska oma isäni kuorsasi aivan kamalalla desibesillä ja teimme kesäisin auto/telttamatkoja Norjaan. Minä nukuin ne yöt autossa, mutta kuorsaus kuului sinne saakka.  Sitä ei päässyt pakoon. Naimisissa ollessani, muutin pikkuhiljaa alakerran vierashuoneeseen ja erottuani seur. suhteessa hipsin hiljaa partnerin alettua kuorsaamaan ( hän vihelsi) tyhjään makuuhuoneeseen ja aamulla hipsin takaisin sänkyyn. Jännä, että aamuyöstä kuorsaus ei häiritse niin paljon. Ensi kesänä olen lähdössä reissuun systerin kanssa ja hän jo varoitteli, että parempi hankkia majoitus 2:lla makkarilla, koska hänkin vetelee hirsiä äänitehostein....tulee ehkä liian kalliiksi pienelle budjetille, eli ajattelin satsata vastamelukuulokkeisiin....

Vierailija kirjoitti:

Norsunvittunaamat kassoilla töissä. Koneenjatkeen luulisi osasavan hymyillä noilla liksoilla.

Olenko ainoa, joka inhoaa tuota sanaa?

Se, kun muistat vasta kassan jälkeen, mitä itseasiassa pitikään ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä28010 kirjoitti:

Asuin 80-luvulla Lontoon liepeillä ja siellä sitten shoppailtiin muodin mekassa ja niihin aikoihin muoti oli vielä jonkin verran erilaista ja aikansa edellä, kuin Suomessa. Ja kyllä sitä sitten polleena tultiin visiitille ja oltiin olevinaan niin trendikästä suoraan suuresta maailmasta. Ja mikäkö oli karsein? Vaikea valinta, mutta yksi oli omasta mielestäni tosi makee, muut eivät oikein 'ymmärtäneet' sen asun kauneutta. Se oli hopean/mustan värinen satiininen koko haalari, jossa oli jotain ihme mustia pitsikoristeita siellä täällä, pieniä nappeja etumuksessa napaan saakka ja kaiken kukkuraksi se kurottiin paksulla vyöllä kasaan ja siinä oli vielä sellaset isot taskut, jotka oli ommeltu asun sivuompeleista ulkopuolelle lerpattamaan. Siinä oli mitä katella! Tukassa mulla oli 'tiukka' permis ja luomiväriä spatulalla levitettynä....

Oliko patellavyö?

Tässä asussa vyö oli samaa mustaa satiinia, leveä toki oli sekin. Patella vyötä käytin paljonkin, mm. mustien hiihtohousujen kanssa. Olin tuolloin joku 45 kg rääpäle ja sen aikakauden kuvissa mulla on ns. lollipop pää.

Asuin 80-luvulla Lontoon liepeillä ja siellä sitten shoppailtiin muodin mekassa ja niihin aikoihin muoti oli vielä jonkin verran erilaista ja aikansa edellä, kuin Suomessa. Ja kyllä sitä sitten polleena tultiin visiitille ja oltiin olevinaan niin trendikästä suoraan suuresta maailmasta. Ja mikäkö oli karsein? Vaikea valinta, mutta yksi oli omasta mielestäni tosi makee, muut eivät oikein 'ymmärtäneet' sen asun kauneutta. Se oli hopean/mustan värinen satiininen koko haalari, jossa oli jotain ihme mustia pitsikoristeita siellä täällä, pieniä nappeja etumuksessa napaan saakka ja kaiken kukkuraksi se kurottiin paksulla vyöllä kasaan ja siinä oli vielä sellaset isot taskut, jotka oli ommeltu asun sivuompeleista ulkopuolelle lerpattamaan. Siinä oli mitä katella! Tukassa mulla oli 'tiukka' permis ja luomiväriä spatulalla levitettynä....