Käyttäjä28010

Itseasiassa minulle tapahtui 'onneksi melkein' jotain kauheaa pentuna. Olin ehkä n. 5-6 vuotias ja mattotelineessä roikkui köydenpätkä. Olin tehnyt siitä silmukan ja roikuin siinä leukani ka käsien varassa. No, pääni lipsahtikin siitä läpi ja rimpuilin hetken hirttosilmukassa. Onneksi sain jalat takaisin mattotelineelle. En halua edes ajatella vaihtoehtoa, entäs jos....

Neuloin sukkia tai jotakin, missä oli monta puikkoa ja jostakin syystä 1 puikko oli suussani, kun kumarruin nostamaan lattialle pudonnutta toista puikkoa ja se suussani ollut puikko osui lattiaan ja meni melkein kielen lävitse.

Siskoni oli keskittynyt kotiläksyihinsä ja hiippailin taakse ilmapallon kanssa, jonka sitten puhkaisin neulalla hänen korvan juuressa. Siskoni reaktio: iski minua terävällä lyijykynällä ja itku ja huutohan siitä sitten syntyi.

Semmonen keltainen ruskeilla pilkuilla, ei vielä liian tuhnuuntunut, ällömakea ja koostumukseltaan mömmömäinen. Liian raaka bansku maistuu taas puulta, aromit eivät ole päässeet valloilleen. Ylikypsät kelpaavat vain banaanileipään ja siitä tulikin mieleen leipoa semmonen. 

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei tarvitse mitään lisämausteita.

Kävin aikonani ravintolakokki koulutuksen ja opiskelupaikan ruokalasta puuttui tyystin ketchuppullot. Mutta Da-daa! Kun oli makaroonilaatikko päivä, niin ruokalan emännät kyllä töräyttivät ketchupia joka lautaselle pyynnöstä.

Oi, minä tykkään kuunnella musaa ja äänikirjoja kuulokkeiden kautta, kun olen lenkillä, pyöräilemässä, metrossa, kaupassa, sanittelemassa etc.